Väitöskirjan kirjoittaminen on pitkä ja monivuotinen työ, jonka lopussa häämöttää kaivattu ja pelätty päivä, juhla ja koettelemus, väitöstilaisuus. Mutkaisen loppusuoran viime metreillä fokus tiivistyy yhteen päivään ja muutamaan tuntiin.

Väitöspäiväksi määrättiin 16.3.1974 ja vastaväittäjäksi hankittiin akateemikko Eino Jutikkala. Oppiaineen apulaisprofessori Matti Lauerma käytti ainakin kuukausia tunnelman luomiseen muistelemalla kerta toisensa jälkeen, kuinka ankara opponentti Jutikkala olisi.” (Reino Kero, väitös 16.3.1974)

Tiedekunnan edellisessä väitöstilaisuudessa oli vastaväittäjä ollut alkoholilta huomattavasti liikutettu, joten kustos Aira Kemiläinen katseli ja nuuhki epäilevästi sekä opponentti Jokipiitä että varsinkin minua. (Jussi T. Lappalainen, väitös 27.5.1972)

Lue loppuun →