Väinämöisen seikkailut Pirkkalassa – Kirjallisuushistoriallinen kuriositeetti 1820-luvulta

Nykykirjallisuudessa on tarinoitu monin tavoin Väinämöisestä. Johanna Sinisalon Sankareissa (2003) Väinämöinen rokkaa ja Petteri Paksuniemen kulttuurikriittisessä Maailman navassa (2003) tietäjän henki leijuu kansakunnan pelastajien yllä. Mikko Karpilta ilmestyi puolestaan 2007 Kalevala-muunnelma Väinämöisen vyö (Ahola 2021). Mutta on sitä osattu aiemminkin, jo ennen Kalevalan ilmestymistä.

Lue loppuun

#Aino. Väärinkäsitys kolmessa näytöksessä

#1 Lääppijät
Vuoden 2015 vaihduttua vuodeksi 2016 kymmenet naiset joutuivat Helsingissä seksuaalisen häirinnän kohteiksi. Poliisin mukaan irakilaisiksi turvapaikanhakijoiksi identifioitujen tekijöiden suunniteltu kampanja oli ”uusi ilmiö suomalaisen seksuaalirikollisuuden historiassa”. Asiaan puuttui ensimmäisten joukossa Naisasialiitto Unioni, jonka mukaan poliisin lausunto kiisti naisten joutuneen systemaattisesti vastaavan häirinnän kohteeksi jo ennen vuoden 2015 pakolaisaaltoa. Ylihistoriallinen naiskokemus häirityksi tulemisesta oli suomalaisten yhteinen, ja sen vähättely tuomittiin jyrkästi.

Twitterissä käynnistyi #metoo-kampanjaa ennakoiva #lääppijät-liike, joka tarjosi foorumin myös perinne- ja historiapoliittiselle keskustelulle. Toimittaja Maria Pettersson oikaisi poliisia ja kuvitti twiittinsä Gallen-Kallelan Aino-tarulla (1891): ”Tiedoksi @SuomenPoliisi:lle, että ei tämä nyt täysin uusi ilmiö ole”. Keskusteluun vedettiin Väinämöisen ja Kalevalan lisäksi ”pornoimmat” kansanrunot, Kanteletar ja Vanha Testamentti. Samana päivänä, 10.1.2016, kansanedustaja Nasima Razmyar täydensi twiitissään: ”Apulaispoliisipäällikölle tiedoksi: jo kansantarujen väinämöiset olivat osa #lääppijä-kulttuuria”. Iltalehden blogissa Razmyar avasi näkemystään:

Lue loppuun