Tarinallistamisen uhat? Keskiaikaiset veistokset ja hetken läsnäolo

Tarinat vetävät puoleensa, myyvät ja harhauttavat. Ne ovat monella tapaa välttämätön osa elämän hahmottamista, ja niin niiden tuleekin olla – mutta mitkä ovat niiden rakennusaineet? Viime vuoden marraskuun Helsingin Sanomissa (21.11.2020) toimittaja Jussi Ahlroth nosti esiin tarinallistamisen monimutkaisuuden ja kysyi: ”voimmeko me vain ’mennä itse asiaan’ tarinoiden taakse?”. Oivaltavassa esseessä puhutaan pääosin kirjallisuuteen liittyvästä tarinallisuudesta, mutta kirjoituksen ytimessä on esittää mahdollisuus hetken tajuamisesta; sen hetken, joka on irrallaan tarinallisuudesta.

Tarinallistaminen on kulkeutunut voimakkaasti myös kulttuurin, taiteen esittämisen ja museonäyttelyiden piiriin. Tarina-sana otetaan avuksi, kun halutaan korostaa, ettei ei ole olemassa vain yhtä käsitystä asioista: katsojille tarjotaan siis yksi mahdollinen tarina. Ateneumin taidemuseon vuonna 2016 uusittu perusnäyttely on nimeltään ”Suomen taiteen tarina” ja Kansallismuseo uudisti vuonna 2017 itsenäisyyden ajasta kertovan perusnäyttelynsä otsikolla ”Suomen tarina”. Taustalla näyttäytyy ajatus ”suuren kertomuksen” murtumisesta ja sen korvaamisesta monilla yksilöllisillä tarinoilla, niin sanotuilla mikrokertomuksilla. Tämän voinee nähdä seurauksena postmodernin ajattelun asettumisesta osaksi institutionaalisia käytäntöjä ja ilmaisutapoja. Nyt maailman mieli on taas siirtynyt piirun verran toiseen asentoon ja puhumme uusvilpittömästä metamodernismista. Sen inspiroima tapa esittää kulttuurihistoriaa tai taidetta ei kuitenkaan taida olla vielä hahmottunut, tai ainakaan se ei ole ilmeinen.

Lue loppuun

Viekö tarinan taika tiedon perille?

Olipa kerran tietokirjallisuus, jolla meni huonosti. Kaikki pitivät sitä auttamattoman vanhanaikaisena eikä kukaan halunnut olla sen kaveri, sillä olihan netti paljon kiinnostavampi. Tietokirjallisuuden serkusta kaunokirjallisuudesta kuitenkin vielä tykättiin, vaikka tietokirjallisuuden mielestä serkku oli aivan yhtä vanhanaikainen. Eräänä päivänä tietokirjallisuus keksi, että suosiota saadakseen se voisikin alkaa matkia kaunokirjallisuutta. Se tajusi, että sekin voisi kertoa koukuttavia tarinoita, joiden ansiosta ihmiset alkaisivat taas pitää siitä.

Kertomukset auttavat ihmistä ymmärtämään maailmaa. Asia, joka on esitetty tarinan muodossa, on helpompi hahmottaa ja muistaa kuin esimerkiksi luettelon sisältö. Siksi tietokirjallisuudessakin hyödynnetään kertovaa tyyliä yhä useammin.

Lue loppuun