Avainsana-arkisto: suullinen perinne

Hämärikkö

20.9.2019,
2

Kansakouluaikojen surullisin laulu oli ehdottomasti Paimenen syyslaulu. Jotain erityisen riipaisevaa oli säkeissä: ”Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.”  Itku melkein kuristi kurkkua sitä laulettaessa.  

Syksy on ollut ennen mitä kiireisintä työaikaa: viljanpuintia, perunannostoa, kyntöjä, marjojen ja sienten keruuta, syysteurastusta, säilömistä. Monet muistavat vielä koulujen perunannostoloman. Nykyinen syysloma sisältänee jotain muuta puuhastelua: kesämökin talviteloille laittoa, laiturinnostoa, siivoilua ja lintujen syysmuuton tarkkailua marjastuksen ja sienestyksen ohella.  Nykyään myös saatetaan pitkittää kesää matkustamalla jonnekin lämpimään. 

Lue loppuun →

Mitä on suullinen perinne?

2.2.2018,
Kommentoi

Museovirasto vastaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta yleissopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Elävän perinnön luettelointi on osa sopimusta. 2016 avattuun Elävän perinnön wikiluetteloon kuuluu yhdeksän eri osa-aluetta, joista suullinen perinne on yksi. Museovirasto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Svenska Litteratursällskapet i Finland ja Kotimaisten kielten keskus järjestivät marraskuussa 2017 yhteisen Elävä suullinen perintö – sananlaskuista slangilauluihin -seminaarin, jossa suullista perinnettä tarkasteltiin eri näkökulmista.

Kun minut kutsuttiin puhumaan seminaariin, suostuin heti. Kyllähän jokainen folkloristi tämän asian hallitsee! Vasta valmistautuessani seminaarin ymmärsin, miten suuren haasteen olinkaan ottanut vastaan. Suomalaiset folkloristit ovat tehneet kansainvälisesti merkittävää tutkimusta suullisesta perinteestä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamisesta asti eikä yhden esitelmän aikana ollut mahdollista esitellä yksittäisiä tutkijoita saatikka heidän tutkimuksiaan tai edes esitellä koostetta aiemmasta tutkimuksesta. Lisäksi suullisen perinteen asema folkloristiikassa on niin keskeinen ja kaikenkattava, että suullisesta perinteestä on vaikea puhua ilman, että samalla käsittelee mitä ylipäätään tarkoitamme folklorelle ja perinteellä.

Lue loppuun →

Tarzan pulkassa – perinteen oikeat muodot

20.2.2015,
Kommentoi

Asuin ensimmäiset opiskeluvuoteni 1982–83 Miikin veljesten alivuokralaisena Töölössä. Huumorimiehistä nuorempi esitti päivänä muutamana kysymyksen: ”Mitkä olivat Tarzanin viimeiset sanat?” Luulin tietäväni ja heitin lähes ylimielisesti: ”Kuka rasvasi liaanin?” Mutta maalaisen vastaus olikin väärä, olisiko ollut äidinkielen oppikirjan siistitty versio. Oikaisun sain tietysti heti, virnuilevana sähähdyksenä: ”Kuka saatana rasvasi liaanin?”

Tarttumaton viidakon kuningas putoaa edelleen putoamistaan netissä. Katala liaanin rasvaaja on vaikkapa halvattu, kirottu, pentele, riivattu, pir*ele tai saatanan apina. Pientä lohdutusta saan siitä, että myös voimasanaton toisinto löytyy hakutulosten kärjestä, tosin eräästä Surkeimmat vitsit -keskustelusta. Kämppäkavereillani oli tyylitajua ja kertojanlahjoja. Ammatillisesti oletan lisäksi, että he toistelivat oman elefanttivitsipiirinsä säkeitä, tässä tapauksessa saatanaa tunnustavia.

Lue loppuun →