Kielen, kirjallisuuden ja kansanrunoudentutkija Emil Nestor Setälä (1864–1935) julkaisi vuonna 1932 suurteoksensa Sammon arvoitus. Siinä hän luetteli kunnioitettavan määrän samporunojen satuaihelmia. Listaan sisältyvät mm. ”ansiotyöt” (kosijoille määrätyt ylivoimaiset tehtävät), ihmeellinen mylly, joka jauhoi omistajalleen ”kaikkea hyvyyttä”, pakenijoiden heittämien esineiden muuntuminen takaa-ajajien esteiksi sekä henkilöiden muuttuminen eläimiksi, esimerkiksi vaakalinnuksi. Setälä on kiinnittänyt huomiota myös saduista omaksuttuihin yksityiskohtiin. Runoissa puhutaan unineuloista ja kuvataan Pohjolan tyttären kauneutta – neito on niin hieno ja läpikuultava, että ”lihan läpi luu näkyy, luun läpi yin näkyy”.  Setälä huipentaa luettelonsa johtopäätökseen, joka on huomion arvoinen vielä tänäkin päivänä: ”Edellä esitetystä selviää aivan riittävästi, mikä erinomaisen tärkeä lähde sadut ovat myöskin runomittaisten kertovain tarinain ymmärtämiselle. Ilman tämän lähteen huomioon ottamista ei samporunosto ensinkään voi olla käsitettävissä.”

Lue loppuun →