Säkeiden sanomaa

Rekilauluille, eli uudempaa perinnettä edustaville kansanlauluille, ei ole annettu sivistyneistön piirissä juurikaan arvoa. Vielä reilut sata vuotta sitten Suomessa arvostettiin lähinnä kalevalamittaista runoutta ja kansallisen identiteetin vahvistamiseen sopivaa romanttista kuvastoa, eivätkä rekilaulut istuneet tähän muottiin. Ne tuomittiin rahvaan ajanvietteeksi, turhiksi renkutuksiksi ja eroottista vapaamielisyyttä ylikorostavaksi humpuukiksi. Rivo sanasto ja piikojen ja renkien keskinäisten riiailujen kuvaukset kauhistuttivat vuosisadanvaihteen Suomessa. Laulujen nelisäkeiset ja usein loppusoinnulliset säkeistöt avaavat kuitenkin ainutlaatuisen ikkunan maalaisnuorten tunneyhteisöön, jossa seksuaalinen vetovoima on vain yksi sävy.

Lue loppuun

Konkkaronkalla lauluksi laittaen

Nuoren ihmisen seksuaalinen herääminen loi vanhoissa kyläyhteisöissä paitsi häkellyttäviä tapaperinteitä myös kokonaisia kirjallisuudenlajeja. Nämä lajit poikivat toki rekilaulusta, kansanlyriikasta jota nelisäkein rallattelivat erityisesti kehitysikäiset nuoret. Rekilauluperinteen ohella nuo laulannat elivät kuitenkin juuri sosiaalisista yhteyksistään, laitettiinhan niitä laulaen piirileikeissä, tansseissa – ja sitten toisaalta tilanteissa ja olosuhteissa, joiden voisi katsoa olevan mahdollisia, hädin hyväksyttyjä yksinomaan vanhojen kyläyhteisöjen luomissa rajoissa. Varsinkin kylätappeluille ja yöstelylle eli yöjalassa kulkemiselle muodostui noissa yhteisöissä omanlaisensa instituutiot, ja juuri vakiintuneen perinteen vuoksi niissä elivät myös kylätappeluihin ja yöstelyyn liittyvät laulutkin.

Lue loppuun