Miksi Neuvostoliiton muistaminen on tärkeää?

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt itänaapuristamme päivänpolttavan ja tunteita kuohuttavan aiheen. Suomi muiden länsimaiden mukana – aivan oikein – tuomitsee Venäjän hyökkäyksen. Kansalaisten parissa päätään nostaa myös Venäjään kohdistuva pelko, jolla on Suomessa pitkät historialliset juuret. Pelko ilmenee monen kohdalla kaikkeen Venäjään liittyvään kohdistuvana vihamielisyytenä: yhdet haluavat itärajalle aidan, toisille riittäisi venäläisten turistiviisumien epääminen. Kyse ei kuitenkaan ole vain pelon synnyttämästä vihasta; moni tuntee hyvin ymmärrettävästi myös hyökkäyssotaan kohdistuvaa moraalista suuttumusta.

Lue loppuun

Kirja-arvostelut henkilöhistorian merkitysten muovaajina

Elämäkerran tai muun henkilöhistoriallisen teoksen lukija päätyy herkästi arvioimaan teoksen päähenkilön persoonaa ja valintoja. Jopa kirja-arvostelun kirjoittajaa saattaa kiinnostaa ennemmin elämäkertateoksen kohdehenkilön toiminnan moraalinen ja poliittinen arviointi kuin arvioitavan teoksen rakenteen, argumentaation tai tyylin käsitteleminen.

Lue loppuun

Suomi ja muu maailma Moskovasta nähtynä sata vuotta sitten: Entä nyt?

Suomessa on pitkä perinne pohtia Venäjä-suhdetta, mutta lähinnä omasta näkökulmasta. Keijo Korhosta siteeraten, kun eri kansat kirjoittivat kirjoja norsusta, suomalainen kirjoitti otsikolla Norsu ja Suomen talvisota. Nyt kun kansainvälinen tilanne on Venäjän Ukrainaa ja NATO:a koskevien vaatimusten takia jännittynyt, kiinnostus Venäjän näkökulmien tuntemiseen on kasvanut.

Kiinnostus venäläiseen näkökulmaan heräsi jo poliittisen historian opintojeni alkuvaiheessa, jolloin Neuvostoliitto perestroikan muutosten jälkeen lopulta hajosi. Tämä tausta osoittaa sen miksi jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa. Menneisyyttä koskevat kysymykset asetetaan nykyhetkessä, nykyisen tiedon ja näkökulmien perusteella. Toisaalta tapahtumien ja motiivien arvioiminen edellyttää menneisyyden toimijoiden itseymmärryksen tavoittamista, jottei harjoiteta vain nykyhetken tarpeita oikeuttavaa historiapolitiikkaa. Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden ensimmäisellä vuosikymmenellä, 1920-luvulla toimijoiden itseymmärrystä kehystivät mm. bolshevismi ja nationalismi. Yhteiskuntajärjestelmien eroista huolimatta molempia maita yhdisti se, että valtaa niissä käyttivät sisällissodissa voittaneet eliitit.

Lue loppuun