Aleksis Kiven farssivirike

Aleksis Kiven tuotannon tutkimus on usein pyrkinyt selvittämään, mistä Kivi on saanut teoksiinsa virikkeitä. Harvojen teosten osalta tarinan kokonaisuuden virikettä on löytynyt, vaikka monissa tarinoissa onkin nähty Shakespearen näytelmien, Miltonin Kadotetun paratiisin, Ossianin laulujen sekä ennen kaikkea Raamatun kertomusten tukea. Tavallaan merkittävin poikkeus tästä on Kiven elinaikana julkaisemattomaksi jäänyt farssinäytelmä Olviretki Schleusingenissä. Sen osalta jo varhaiset Kiven tutkijat löysivät sanomalehtiuutisen kesältä 1866, jossa käsiteltiin Schleusingenin tapahtumia Preussin–Itävallan seitsenviikkoisen (14.6.–23.8.1866) sodan yhteydessä.

Heinäkuun 16. päivä 1866 Helsingfors Tidningarissa ja Helsingfors Dagbladissa julkaistiin baijerilaisista sotilaista kertova uutiskirje. Helsingfors Tidningarissa mainitaan uutisen alkuperäislähde Magdeburgische Zeitung ja sen ilmestymispäivä 6. heinäkuuta. Suomen ruotsinkielisissä lehdissä tekstit ovat lähes identtiset. Uutinen onkin nähtävästi kopioitu ruotsalaisesta Aftonbladetista, jossa sama teksti ilmestyi 12. heinäkuuta.

Lue loppuun

Perheet Kiven teoksissa

Aleksis Kiven teosten pääjuonet liittyvät monesti henkilöiden sisäisten tai ulkoisten konfliktien ratkaisuihin ja usein niihin osallistuu päähenkilöiden lähipiiri. Eräs mielenkiintoinen piirre näissä teoksissa on kuitenkin se, että hyvin harvalla päähenkilöllä on ”normaali” perhe – enkä tässä tarkoita luonteeltaan vaan rakenteeltaan normaalia eli vanhemmat ja lapset. Nummisuutarin Eskon perheen lisäksi molemmat vanhemmat ovat lapsilla vain Yö ja päivä -näytelmän perheissä, ja tietenkin Kullervolla, joka ei tosin aluksi sitä tiedä ja lopuksi ilman heitä jää. Toki muutamassa Kiven näytelmässä ei ole minkäänlaisia perhekokonaisuuksia, nimittäin Olviretkessä ja Kihlauksessa, sillä niissä eivät sukulaisuusasiat ole juuri esillä. Olviretken nimettyjä baijerilaisia sotilaita voidaan tietysti pitää veljeksinä (seitsemän!) tai Apelin ja Josepin ”työryhmää” isänä ja poikana, mutta tällöin kyseessä on tulkinta, ei esiin kirjoitettu asia.

Yleinen periaate Kiven luomissa perheissä on se, ettei niissä ole toista vanhempaa. Margaretassa, Selman juonissa, Karkureissa ja Leassa naispäähenkilöllä (Karkureissa myös Tykolla) on vain isä, eikä äitien poissaoloa niissä juuri korosteta. Seitsemässä veljeksessä pojilla on teoksen alussa puolestaan vain äiti, jonka kuolema laukaisee tarinan varsinaisesti käyntiin.

Lue loppuun

Kullervo Kalervonpoika Kiven käsissä

Tänä syksynä tulee 150 vuotta siitä, kun Aleksis Kiven esikoisteos Kullervo ilmestyi. Ihan tarkkaa ilmestymispäivämäärä ei ole tiedossa, mutta syyskuussa 1864 teos kauppoihin tuli. Kullervo ilmestyi SKS:n Näytelmistö-sarjan kolmannessa osassa yhdessä Shakespearen Macbethin, Lessingin Minna von Barnhelmin ja 1400-luvun ranskalaisen farssin Pietar Patelinin kanssa. Kullervo oli ensimmäinen SKS:n julkaisema alun perin suomeksi kirjoitettu näytelmä.

Kivi oli jo neljä vuotta aiemmin voittanut Kullervon käsikirjoituksella SKS:n näytelmäkirjallisuuspalkinnon (150 hopearuplaa). Palkintolautakunta oli kuitenkin esittänyt monenlaisia parannusehdotuksia, joita Kivi pääasiassa noudattikin. SKS:n pöytäkirjoista käy ilmi, että sittemmin kadonnut käsikirjoitus oli ainakin osittain kirjoitettu runomittaan, jonka onnistuneisuutta arvioijat eivät kehuneet. Niinpä julkaistusta teoksesta runomuotoinen teksti puuttuu lähes kokonaan. Samoin Kivi muutti teoksensa alkua, koska arvioijat olivat arvostelleet Kullervon lapsuuden ja edellisen polven sukuriidan näytöksen laajuista kuvausta epäsuhtaiseksi tragedian rakenteelle. Kivi muuttikin nämä Kullervon aikuisiällä kerrotuiksi muisteluiksi.

Lue loppuun