Viestinnän loikkia maailman menossa – ajatuksia Agricolan ja suomen kielen päivänä

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää vietetään tänä vuonna kevään muiden merkkipäivien ja juhlien tavoin poikkeuksellisissa oloissa ja tunnelmissa. Maailma mullistui nopeasti – koulut, opiskelupaikat ja monet julkiset tilat ja työpaikat ovat kiinni, monet palvelut on lakkautettu, liikkumista ja kokoontumista rajoitettu ja kasvokkain tapaamisia kehotettu välttämään. Muutoksista huolimatta viestintä ja ihmisten välinen vuorovaikutus eivät ole lakanneet tai välttämättä edes vähentyneet – tiedonvälitys ja kommunikointi ovat vain siirtyneet osin muille foorumeille ja saaneet uusia muotoja. Monen yksilön, perheen ja yrityksen toiminnassa viestintävälineiden käyttö eroaakin huomattavasti viimekeväisestä tai muutaman viikon takaisesta. Monille aiemmin vähän käytetyille tai hyödyntämättömille keinoille ja teknisille sovelluksille on tullut tarvetta.

Viestinnän ja tiedonvälityksen murroksia on koettu historiassa monenlaisia ennenkin. 2000-luvun sähköisen viestinnän kehityksestä ja viime viikkojen tapahtumista vauhtia saaneesta digiloikasta voi rakentaa aasinsillan 1500-luvun viestinnälliseen käännekohtaan. Meillä elettiin muun pohjoisen Euroopan tavoin kansankielisen kirjallistumisen murrosta. Kirjoitetun muodon sai joukko kieliä, joita oli aiemmin käytetty yksinomaan tai lähes yksinomaan puhuttuina. Kirjoja painettiin kielillä, joilla ei ollut aiemmin julkaistu mitään. Oli myös vanhoja kirjakieliä, jotka uusien julkaisujen myötä uudistuivat ja vakiintuivat. Luotiin perustoja monille kirjakielille – niin myös suomelle. Jälkeenpäin historiankirjoituksessa määriteltyjen aikakausien näkökulmasta painettujen suomenkielisten teosten myötä meillä murtauduttiin keskiajalta uudelle ajalle.   

Lue loppuun

Mytologeja ja kateellisia kollegoja

Reformaation uskonnolliset riidat tekivät uskonharjoituksen muodoista tärkeitä. Teologiset oppikiistat liikuttivat suuria väkijoukkoja painetun sanan ja lentolehtisten kautta, mutta vieläkin tärkeämpiä olivat uskonharjoituksen muodot, oikeat ja väärät rituaalit, täyden ehtoollisen jakaminen tavallisille seurakuntalaisille ja yhteinen virsilaulu, joka ei ollut kuulunut keskiaikaiseen katoliseen jumalanpalvelukseen.

Jokamiehen uskomuksista tuli tärkeitä eri tavalla kuin aiemmin. Erityistä huolta kannettiin kaikenlaisesta taikuudesta ja muista Raamatun alkutekstin tuomitsemista menoista. Suuri joukko kirkollisia rituaaleja, pyhimysten, pyhäinjäännösten ja -kuvien kunnioitus ja muita menoja tuomittiin kuvainpalvontana.

Lue loppuun

Taianomaisuus, väärät rituaalit ja suomalaisten epäjumalat

Mikael Agricolan Daavidin psalttarin käännöksen (1551) alkupuhe on suomalaisen uskontohistorian klassikko. Se kertoo ensin proosamuodossa psalmien merkityksestä ja laulamisesta, Daavidin vaiheista ja sitten runomuotoisessa osassa Agricolan omasta tuotannosta, psalmien antamasta lohdusta ja suoranaisesta avusta vastoinkäymisissä. Agricola päättää runon luettelemalla hämäläisten ja karjalaisten epäjumalat ja kertoo pakanallisesta ja katolisesta kuvainpalvonnasta.

Teksti on oiva esimerkki kansanomaisen ja oppineiden kulttuurin risteytymisestä. Teemaa käsitellään SKS:ssa kaikille avoimessa seminaarissa suomenkielen, Agricolan ja Lönnrotin päivänä 9.4.

Lue loppuun