Liftausmuistot – tarinoita ystävyydestä

Värjöttelimme ystäväni kanssa peukut pystyssä pimeän tien varrella paukkupakkasessa. Kello oli yli puolenyön ja viimeiset bussit Valkeakoskelle olivat jo aikaa sitten menneet. Autoja kulki harvakseltaan ja nekin ohi. Olimme jo menettämässä toivomme, kun auto pysähtyi. Auto oli täynnä nuorukaisia, mutta meidät luvattiin viedä kotikaupunkiimme ja se riitti meille. Heti kun auto lähti liikkeelle, ymmärsimme, että tien laidassa paleleminen olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Auto kiihdytti vauhtiin yli nopeusrajoituksen väärää kaistaa. Pullo kiersi kuskia myöten.  Tiesin, että kohta rysähtäisi. Onneksi eteen sattui liikennemerkki eikä toinen auto.  

Lue loppuun

Vapauden riemua ja varoituksen sanoja

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 51 vuotta Peukalomatkat ry:n perustamisesta. Tätäkään en olisi tiennyt, ellemme olisi kesäkuussa vastaanottaneet Hyppää kyytiin! -muistitietokeruuseen aineistoluovutusta, joka sisälsi yhdistyksen toiminta-asiakirjoja. Peukalomatkat ry:n ensisijaisena tarkoituksena oli edistää myötämielistä suhtautumista liftaamiseen. Liftareita syytettiin haitoista, ja vaikka yhdistyksen mielestä ongelmia ei ollut, sitoutui yhdistys säännöissään poistamaan haittoja, mikäli niitä osoitettaisiin. Asiansa tukevoittamiseksi yhdistys päätti 20.2.1970 kutsua kunniajäsenekseen itsensä presidentti Urho Kekkosen.

Muutama kuukausi myöhemmin saapui presidentin kansliasta kuitenkin lannistava viesti:

Kun suhtautuminen yhdistyksenne tarkoitusperiin vahvastikin vaihtelee kansalaisten keskuudessa ja kun presidentti Kekkonen itse näkee ns. liftaamiseen liittyvän myös haittatekijöitä, presidentti ei voi ottaa mainitsemallanne tavalla edistääkseen yhdistyksenne tarkoitusperiä. Liftaaja voi saattaa itsensä tilanteeseen, jossa hänelle sattuu vahinko. Suostumalla pyyntöönne presidentti katsoo ottavansa moraalisen vastuun tuollaisista vahingoista. Näin ollen hän ei voi pyyntöönne suostua.

Lue loppuun