Munkokinkon jäljillä

Oli perustettu Elävien Runoilijoiden Klubi.
”Mistä sen tietää, onko runoilija elävä vai kuollut”, Pompierus kysyi.
Kyllä se runoilija elää, jota yksikin lukee, Masku sanoi.
”Mutta mistä sen tietää”, Pompierus intti.
”Mistä sen tietää, jos se on se itse.” (Maskuja 2002, 97.)

Leikkisästi runoilijan elossa olon ehtoa ja suvereeniutta pohtiva runo on Mirkka Rekolan Maskuja-kokoelmasta (1987, laajennettu painos ilmestyi vuonna 2002). Rekola kuoli helmikuussa 2014, mutta hänen runoillaan riittää lukijoita: runoilija Mirkka Rekola elää edelleen.

Lue loppuun

Yleisluettelo on runoutta itsessään

Pari viikkoa sitten tiedotimme usealla kanavalla, muun muassa jäsenkirjeessä, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkiston aineistojen yleisluettelo on julkaistu verkossa. En ymmärtänyt tuosta uutisesta mitään, kommentoi kollega toiselta osastolta. Niin, arkistojen maailma ei aina niitä tuntemattomalle aukea. ’Yleisluettelo’ ei ehkä kuulosta kovin kiinnostavalta – mikä se edes on?

Tässä siis lisäselvitystä niin kollegalle kuin muillekin. Yleisluettelon julkaiseminen verkossa on iso askel siinä, miten kirjallisuusarkiston kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisesta kokoelmasta tarjotaan tietoa.

Lue loppuun

Löytöretkelle arkistoon

Helmikuussa Harvardin yliopistosta löytyi Sibeliuksen säveltämä valssi. Meillä kirjallisuusarkistossakin on tehty paljon löytöjä: tammikuussa Seura ja Iltalehti uutisoivat Pentti Haanpään novellikäsikirjoituksen löytymisestä. Odottamattomat ja harvinaiset löydöt kiihdyttävät mieliä ja kirjallisuusarkisto – tai ainakin sen aineisto ja tutkijat – saattavat päästä lehtien sivuille.

Arkistoista löytyneet käsikirjoitukset eivät aina ole esteettisesti korkeatasoista tai viimeisteltyä kaunokirjallisuutta, mutta voivat silti olla historiallisesti kiinnostavia. Näin esimerkiksi Toivo Pekkasen syntymän 100-vuotisjuhlaksi julkaistu Inkerin romaani (2002).

Lue loppuun

Seksuaalivähemmistöjen historiaa

Akatemiatutkija Tuula Juvonen kertoo Vauhtipyörässä, Työväenmuseo Werstaan asiakaslehdessä (2013), kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tallentaminen käynnistyi. Werstas on vuodesta 2002 kerännyt LHBT-ihmisten elämästä kertovaa aineistoa. Ensi kesänä kokoelmista järjestetään Hilpeys ja ennakkoluulo -näyttely. Werstas tekee tärkeää työtä, Juvonen muistuttaa, ensimmäisenä suomalaisena museona tällä saralla.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa on talletettu aikaisemminkin. Siinä missä Werstas on 2000-luvulla kutsunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä luovuttamaan elämästään kertovaa aineistoa, edellisellä vuosisadalla muistiaineistojen reitti arkistoihin oli toisenlainen. Olennaista oli silloinkin vähemmistöihin kuuluneiden oma aktiivisuus kerätä ja tallettaa arkistoaineistojaan.

Lue loppuun