Elokuussa ne taas meilläkin nakattiin selkään, yhdellä suuntana Aurinkolahti ja toisella Alppila. Reppu tuo mieleen ainakin reissumiehen, sotilaan ja koulutien kulkijan. Muistini mukaan reput muuttuivat 1970-luvun alussa koulussa hävettäviksi ja katosivat kokonaan, muodin ja yhteiskunnan muuttuessa, kuin osana opetussuunnitelmaa. Kymmenkunta vuotta myöhemmin ne palasivat toisennäköisinä ja jäädäkseen, aluksi nuorten naisten olalle ja häveliäästi vain yhden viilekkeen varassa.
Koululta on odotettu monia asioita, ehkä tosin eniten sen loppumista. Se on aika ja paikka, josta jokaisella on tarinansa. Lyhyt tai pitkä, hauska tai värisyttävä. Minun koulumuistoni -keruu jatkuu vuodenvaihteeseen saakka, ja vastaus kannattaa lähettää jo ennen joululomaa. Arkiston kumppanina on Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seura, joka on kohdentanut kysymyksiä oppilaille, opettajille ja muulle kouluhenkilöstölle. Alku on ollut lupaava, mutta kaikilta toivotaan lisää aineistoa.