Yliluonnollinen sota – suomalaisten uskomusmaailma II maailmansodassa

Kun 14 vuotta sitten aloitin perinteenkeruutyön Kainuussa, löysin ihmeellisiä tarinoita syrjäperukoiden asukkaista, rappareista ja laukkuryssistä. Vanhat tarinoivat koko ajan. Kun jumalanpalvelus alkoi, he hiljenivät hetkeksi ja ottivat lakit päästään. Heti kun palvelus oli ohi, tarinointi oli taas täydessä käynnissä.

II maailmansodan uskomustarinoista innostuin, kun kuulin ennen talvisotaa Suomussalmella nähdystä kirkkaasta rististä itäisellä yötaivaalla. Kinnusen Taavetti kuuli Karjalasta päin sotatorven töräyksen. Revontulet roihusivat taivaalla ja lumi värjäytyi verenpunaiseksi. Kuolemanlinnut liitelivät ja oravat pakkautuivat kotipihoihin. Nämä merkit enteilivät sotaa.

”Uusia sotatoimia odoteltaessa vietetään aikaa iltanuotion äärellä”. Oulu, 1944. Lapin sota. Kuvaaja: Unio Hiitonen. Kuva: SKS KRA

Lue loppuun

Mökillä kukin tavallaan

Sain kunnian edustaa SKS:aa Mökillä-muistitietokeruun tuomaristossa, jonka tehtävänä oli valita kirjoitusten joukosta palkittava parhaimmisto. Tartuin uuteen haasteeseen innostuneesti ja uteliaasti, joskin hieman itseäni epäillen: huomasin nimittäin olevani raadin jäsenistä ainoa, jonka suhde mökkeilyyn on – kauniisti sanottuna – etäinen.

Kokemukseni mökkeilystä ovat hämmentäviä. En yksinkertaisesti ole oppinut tulkitsemaan sitä ääneen lausumatonta, ristiriitaista koodistoa, jonka mukaan vieraana minun tulisi mökillä yhtä aikaa rentoutua, mutta kuitenkin valmistaa ja nikkaroida, kantaa sekä kokata.  Juuri kun olen asettunut laiturille Helvi Hämäläisen ja viinilasin kanssa, tulee mökin emäntä heittämään minuun hiljaisen syyllistävän katseen. Oma lukunsa ovat mökkien muka-leikkisät säännöt, perinteet ja rutiinit, jotka eivät vieraalle ehdi viikonlopun aikana avautua ja joiden rikkomisesta huomaa jäävänsä kerta toisensa jälkeen kiinni. Tiedän kyllä, että mökkeilyyn kuuluu erilaisia rooleja. Minun roolini on olla hukassa, ulkopuolinen ja kaikkien tiellä.

Olen siis varsinainen mökkiasiantuntija.

Lue loppuun