Vähäisiä lisiä
SKS:n verkkosivuilla on julkaistu uusi tietopaketti arkiston fonogrammiäänitteiden kokoelmasta. Sivustolla voi tutustua kokoelman äänittäjäkohtaisiin aineistoluetteloihin, kuunnella kansanmusiikin ja -soiton ääninäytteitä ja lukea otteita keruukertomuksista. Samalla aineisto johdattelee pohtimaan, mitä varhaiset äänittäjä-kerääjät ajattelivat tallentavansa – ja mitä he tulivat tallentaneeksi.
Kun ensimmäiset pommit olivat marraskuun viimeisenä pudonneet Helsinkiin, hän juoksi koko matkan Arkadiankadulta Töölöntorille ja särkynyt lasi rahisi jaloissa. Perhe oli elossa ja kotitalo pystyssä. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin hän pääsi kielloista huolimatta katsomaan kaatunutta veljeään ja tunnisti tämän mustasta tukasta. Kasvoista ei ollut mitään jäljellä.
Heureka, Jumbo, lentokenttä, Ikea. M-juna, bussi nro 731, kehärata. Koti, lähikauppa, kirjasto, koulu. Myyrmäki, Tikkurila, Sotunki, Askisto, Riipilä, Länsimäki.
Vantaa on suomalaisten kaupunkien keskuudessa kiinnostava yhdistelmä vanhaa Helsingin maalaiskunnan perintöä ja urbaania kasvukeskusta pääkaupungin kupeessa. Vantaan kaupunkiajan historia alkaa vuodesta 1974, jolloin Vantaan kauppala, entinen Helsingin maalaiskunta kohotettiin viimein kaupungiksi. Samalla sai päätöksen pitkään jatkunut pohdinta siitä, mitä osia maalaiskunnasta tulisi yhdistää pääkaupunki Helsinkiin. Tilanne ratkesi Vantaan itsenäisyyteen. Vantaalaisen kaupunki-identiteetin ja vantaalaisuuden kehitys saattoi alkaa.
Millaista on elää Vantaalla? Tämä on avainkysymys, joka esitetään entisille, nykyisille ja tuleville vantaalaisille Vantaalainen elämä -muistitietokeruussa.
Kun 14 vuotta sitten aloitin perinteenkeruutyön Kainuussa, löysin ihmeellisiä tarinoita syrjäperukoiden asukkaista, rappareista ja laukkuryssistä. Vanhat tarinoivat koko ajan. Kun jumalanpalvelus alkoi, he hiljenivät hetkeksi ja ottivat lakit päästään. Heti kun palvelus oli ohi, tarinointi oli taas täydessä käynnissä.
II maailmansodan uskomustarinoista innostuin, kun kuulin ennen talvisotaa Suomussalmella nähdystä kirkkaasta rististä itäisellä yötaivaalla. Kinnusen Taavetti kuuli Karjalasta päin sotatorven töräyksen. Revontulet roihusivat taivaalla ja lumi värjäytyi verenpunaiseksi. Kuolemanlinnut liitelivät ja oravat pakkautuivat kotipihoihin. Nämä merkit enteilivät sotaa.
”Uusia sotatoimia odoteltaessa vietetään aikaa iltanuotion äärellä”. Oulu, 1944. Lapin sota. Kuvaaja: Unio Hiitonen. Kuva: SKS KRA
Sain kunnian edustaa SKS:aa Mökillä-muistitietokeruun tuomaristossa, jonka tehtävänä oli valita kirjoitusten joukosta palkittava parhaimmisto. Tartuin uuteen haasteeseen innostuneesti ja uteliaasti, joskin hieman itseäni epäillen: huomasin nimittäin olevani raadin jäsenistä ainoa, jonka suhde mökkeilyyn on – kauniisti sanottuna – etäinen.
Kokemukseni mökkeilystä ovat hämmentäviä. En yksinkertaisesti ole oppinut tulkitsemaan sitä ääneen lausumatonta, ristiriitaista koodistoa, jonka mukaan vieraana minun tulisi mökillä yhtä aikaa rentoutua, mutta kuitenkin valmistaa ja nikkaroida, kantaa sekä kokata. Juuri kun olen asettunut laiturille Helvi Hämäläisen ja viinilasin kanssa, tulee mökin emäntä heittämään minuun hiljaisen syyllistävän katseen. Oma lukunsa ovat mökkien muka-leikkisät säännöt, perinteet ja rutiinit, jotka eivät vieraalle ehdi viikonlopun aikana avautua ja joiden rikkomisesta huomaa jäävänsä kerta toisensa jälkeen kiinni. Tiedän kyllä, että mökkeilyyn kuuluu erilaisia rooleja. Minun roolini on olla hukassa, ulkopuolinen ja kaikkien tiellä.
Olen siis varsinainen mökkiasiantuntija.