Kunnia äkräille ja rumille hedelmille

Syksyisten kekriin päättyvien sadonkorjuujuhlien aikaan on syytä palauttaa mieleen äkräs. Lukuisia muotoja ja kirjoitustapoja on tällä kuuluisalla kaksoisnauriilla ollut sitten Mikael Agricolan hämäläisten ja karjalaisten epäjumalaluettelon 1551, jossa se ensimmäisen kerran mainittiin: Egres, ägräs, äcräs,  ägröi, ägrässei, Pyhä Äkrässie, Pyh´Ägräs. Agricolan mukaan Egres oli karjalainen jumala, joka ”hernet/Pawudh/Naurit loi”. Äkräs on askarruttanut tutkijoiden mieliä Kaarle Krohnista lähtien. Myöhemmät perinteentallennukset ortodoksisessa Karjalassa ovat rikastaneet äkräs-kuvaa.

Martti Haavio teki kesällä 1934 pitkän keruumatkan Karjalaan, Salmiin, Suojärvelle, Korpiselkään ja Säämäjärvelle, jolloin hän tallensi myös runsaasti ägräs-tietoutta. Ägräs-riitti kytkeytyi Karjalan puolessa nauriin nostoaikaan syyskuussa: ägräs-nauris kuvattiin ”ylen tuhmaksi”, ”pahantapaiseksi”, koska siinä kaksi naurista oli kasvanut päällekkäin tai yhteen ”isoksi myhkyräksi”. ”Moinen pahanluontoinen nauris: äijö (paljon) naattia, maassa ägristelee”. Tällainen epämuodostuma nostettiin varovasti pellosta, ettei kahta naurista yhdistävä napa vain katkeaisi. Ja ägräs kannettiin juhlasaatossa nauriskuoppaan sen painavuutta karnevalistisesti teeskennellen ja voivotellen: ”oi, oi jygie (painava), en jaksa, oi, oi, en jaksa.”

Lue loppuun

On ilmoja pidellyt

Pintatasolla sääjorinoita ironisoiva sutkaus on mitä tärkein sosiaalisten jännitteiden ukkosenjohdatin. Varmaan se on karulla tavallaan pelastanut useamman keskustelunalun kuin turmellut, eikä toimisi ellei small talk -pinnan alla olisi isoja ajatuksia. Kuulostelemiamme mielialojakin kuvaamme sääsanastolla: millainen on ilmapiiri, mistä tuulee, onko lähimmäisemme tyyni, myrskynmerkki vai jopa aurinkoinen.

On jotenkin yllättävääkin, että kiinnostuksemme säähän ei hiivu hiukkaakaan, vaikka kesälomat on pidetty ja useimmat meistä ovat sisätöissä. Emme enää elä taloudessa, jossa hallanvaara oli aika armoton tulosvaroitus. Säätä seurataan silti tarkoin, ja sen ennusteita kommentoidaan tyyliin ”sehän lupasi lämpenevää” tai ”sehän lupasi sadetta”. Subjekti ja käytetty verbi synnyttävät vaikutelman salaperäisestä säiden säätelijästä. ”Se” kuulostaa yliluonnollisiin yltävältä, suuremmalta kuin meediona toimiva tiedotusväline tai meteorologi.

Lue loppuun