Pakkaan laukkujani Frankfurtin kirjamessuille iloisen odotuksen vallassa. Tiedän, että edessä on työvuoden kiistaton kohokohta, maailman kirja-ammattilaisten kohtaaminen. Pitkään valmisteilla olleet asiat etenevät messuilla, kun tavataan sähköpostin päässä olevat kaukaiset kollegat ihan nokikkain.
Messujen aikana tehdään harvoin suuria kauppoja. Jatkuva yhteydenpito on muuttunut niin helpoksi, että jättilästiedostot lennähtelevät dropboxeihinsa kellon ja vuoden ympäri. Mutta kun hallit kuhisevat kirjannälkäisiä kustantajia, messuilla tapahtuu myös ihmeitä. Viisi vuotta sitten Otavan ansiokas foreign rights manager Eila Mellin eli Frankfurtissa hektisiä hetkiä. Hänen messupöytänsä vieressä oli jonoksi asti ulkomaisia kustantajia, jotka hokivat yhtä suomenkielistä sanaa: Tota, Tota, Tota… Ja totta tosiaan! Messujen aikana ja muutamana lähiviikkona Riikka Pulkkisen romaani Totta myytiin kymmenkuntaan maahan. Nuorta Pulkkista verrattiin Joyce Carol Oatesiin; tähti oli syttynyt.
