Separaattorin käyttöohjeet

Vanhan arkistovirkailijan sydän muljahti, kun luin Kati Mikkolan blogitekstin otsikon ”Vaikea asiakas puolustautuu” (19.4.2013). Mitä aineistoa en ole löytänyt? Olenko unohtanut jotain? Mikähän fataali erhe tässä paljastuukaan?

Huoleni oli aivan turha, mutta jäin pohtimaan erilaisia asiakkaita: opintotyön aihetta etsiskeleviä tai gradunsa kanssa tuskittelevia opiskelijoita, arkistoaineistoja hakevia sukututkijoita, kyläkirjantekijöitä, elokuvaihmisiä, kirjailijoita, eri alojen tutkijoita, väitöskirjaansa viimeisteleviä – koko sitä ihmiskirjoa, joka kansanrunousarkistossa asioi. Käyntejä, soittoja, sähköposteja. Muistelin joitain erityisen hankalia salapoliisitehtävänomaisia etsintöjä, tuskanhikisiä puhelinkeskusteluja ja erityisesti joitain häpeän punaa nostattavia ”asiantuntijalausuntojani” milloin mistäkin asiasta.

Lue loppuun

Pettymys, täyttymysten äiti

En pidä häpeänä vain sitä, että syntyperäinen suomalainen ei runouttamme tunne, vaan sitäkin, ettei hän sitä ihaile.

Kirjoitti Henrik Gabriel Porthan vuonna 1766 tutkimuksessaan suomalaisesta runoudesta Dissertatio de Poësi Fennica.

Tätä ihailtavuuden vaatimusta Matti Kuusi ironisoi teoksen Kalevalaista kertomarunoutta (SKS 1980) saatesanoissa seuraavasti:

Tosiasia on, ettei audiovisuaalisista puitteistaan riisuttu, savupirttiympäristöstään painokoneeseen siirretty aito kansanrunoteksti hevin sytytä nykysuomalaista. Hän odottaa runolta, kansanrunoltakin, kaarlosarkialaista loistoa tai paavohaavikkomaista luistoa – ja pettyy. Jotakin on siis tehtävä tekstille, tai nykysuomalaiselle.

Kuusen sanat tekivät vaikutuksen opintojen alkutaipaleella. Sittemmin erilaiset aineisto-odotukset ja niiden täyttöyritykset ovat mietityttäneet osana toimenkuvaa, sekä lähempää että kauempaa tulleita asiakkaita palvellessa. Arkistopettymysten lajeista ja käyttötarkoitusten typologiasta voisi askaroida mielenkiintoisia ristiintaulukointeja.

Lue loppuun

Vaikea asiakas puolustautuu

Olen vaikea asiakas. Tiedostan tämän raskaasti joka kerta kun astun Kansanrunousarkiston ovesta sisään. Palvelu on aina ystävällistä ja asiantuntevaa, ja olen siitä yksinomaan kiitollinen. Kyse ei olekaan siitä. Vaan siitä, että kysymykseni ovat sellaisia, joihin arkistojärjestelmää ei ole tarkoitettu vastaamaan. Auta ja opasta siinä sitten.

Olen nimittäin kiinnostunut arkiston roskakoreista. Minua kiinnostaa arkistoon lähetettyjen aineistojen alussa olevat saatesanat ja arkistossa papereihin tehdyt reunahuomautukset, alleviivaukset ja huutomerkit. Kaikki sellainen, jolla ei ole arkistotunnusta. Sellainen, mitä ei löydy luetteloista.

Lue loppuun