Kirjoittajan arkistot:Pasi Klemettinen

Tietoja Pasi Klemettinen

Arkistotutkija Pasi Klemettinen työskentelee SKS:n arkistossa perinteen ja nykykulttuurin kokoelmien parissa. Hän on opiskellut perinteentutkimusta, kulttuuriantropologiaa ja musiikkitiedettä. Vuonna 1997 julkaistu väitöskirja käsittelee kansanomaista paholaisuskoa ja uskomustarinoita piruista. SKS:ssa hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat olleet digitointi- ja tietokantahankkeet sekä vanhojen perinnekokoelmien kuvailu tietojärjestelmään.

Kylmänojan kuuluisa paara

2.11.2018,
2

Marraskuu oli muinoin vanhan vuoden kuoleman ja uuden vuoden syntymän väliin jäävää jakoaikaa, jolloin henget ja vainajat olivat liikkeellä. Kuukauden nimitys viittaakin martaisiin eli vainajien henkiin. Marras puolestaan tarkoittaa eri murteissa kuolemaisillaan olevaa, raihnaista, kuollutta tai vainajaa. Marraskuun pimeydessä häärivät myös pahat ja pelottavat uskomusolennot.  Vuoden synkimpänä jaksona onkin hyvä muistella Suomen erästä tunnetuinta poltergeistia eli räyhähenkeä, jonka tunsi myös nurmijärveläinen Aleksis Kivi. Seitsemässä veljeksessä Juhani käskee Eeroa vaikenemaan seuraavin sanoin: ”Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmän-ojan lörpöittävä paara! Minä sinun opetan.” Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina, joten hän saattoi lukea seuraavan lehtikirjoituksen vuodelta 1857:

Useimpia vuosia takaperin juteltiin ympäri Suomenmaata kuulusasta ”Lopen pirusta”, joka Salon Säterin torpassa oli tehnyt monta ihmetyötä: Se oli ajanut tuhkaa ruokapataan, Joulu-yönäkin laskenut lehmät ulos navetasta j.n.e. Kerran oli kaksi miestä wiina-päissä joutunut samaan torppaan. Nämä pyysivät torpan vaimoa keittämään itsellensä ruokaa: mutta vaimo valitti, että heillä on semmoinen piru, joka sokasee (sotkee) ruokapadatkin. ”Älkää siitä huoliko”, sanoivat miehet, ”kyllä me katsomme itse perään”. Sen he tekivätkin, mutta yks’ kaks’ oli tervatut saappaat padassa. Tätä pirua oli moni ihmetellen katsomassa, mutta ei saatu selvää mikä se oli, kaikki saivat siltä haukkumisia suut silmät täyteen. Vihdoin viimein meni kartanon herrakin sitä katsomaan, mitä se piti oleman. Ehtoolla kaikkein maalle pantua, piru rupesi kiukaalla rapistelemaan, haukkumaan ja heittelemään kiviä pitkin huonetta. Herra hiipii hiljaa kohden kiukasta ja saakin pirun liepeestä kiini ja huutaa torpan ukolle, ”ota walkeaa, sillä minä sain pirun kiini!”. Sitte kuin valkea otettiin, niin ei se ollutkaan muu piru, kuin torpan oma tytär! (Suometar 14.8.1857 no 32)

Lue loppuun →

Räyhähenkien jäljillä arkistossa

7.5.2018,
Kommentoi

Mellastavia piruja käsittelevän suomalaisen tarinaperinteen juuret ovat eurooppalaisessa poltergeist-traditiossa, joka on saanut vaikutteita sekä kristillisestä paholaisuskosta että kansanomaisista demonikäsityksistä. Perinteentutkimuksessa poltergeistilla eli räyhähengellä tarkoitetaan mellastavaa yliluonnollista olentoa tai henkeä, jolle ovat tyypillisiä esineiden ja kivien heittäminen sekä erilaiset koputukset. Jacob Grimm, joka oli saksalainen filologi ja mytologi, määritteli 1800-luvun saksalaiseen talonpoikaiskulttuuriin perustuen, että poltergeistit asuvat talossa ja häiritsevät ihmisiä yöllisellä kolistelulla ja melulla sekä heittämällä kiviä ohikulkijoiden päälle. Kielteisiksi koetut häiriöt on eri kulttuurialueilla liitetty niille tyypillisiin uskomusolentoihin, esimerkiksi Suomessa piruun, tonttuun ja haltiaan.

Suomessa eniten julkisuutta saanutta poltergeist-tapaus tunnetaan nimellä Ylöjärven eli Martinin pirut. Tarinan keskiössä ovat Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885 käydyn oikeudenkäynnin pöytäkirjojen suomennokset, jotka sisältävät vastaajien ja todistajien silminnäkijälausunnot oudoista ilmiöistä.

Lue loppuun →

Vähäisiä keräelmiä ja vähän muutakin

15.4.2016,
Kommentoi

SKS:n perinteen ja nykykulttuurin kokoelmissa on sarja nimeltään Vähäisiä keräelmiä (VK), joka sisältää keräelmiä 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Sarja käsittää yhteensä 115 sidosta ja 56 000 perinnelajeittain luokiteltua yksikköä. Vähäisyydellä ei suinkaan viitata keräelmien laadulliseen heikkouteen, vaan kerääjien arkistolle luovuttamien aineistojen suhteellisen pieneen määrään. Käytännössä yksittäiset sidokset sisältävät aineistoja useilta eri kerääjiltä ja koko sarja on järjestetty aakkosellisesti Aallosta Österlundiin. Laajemmat kerääjäkohtaiset keruuaineistot on puolestaan järjestetty ja sidottu erillisiksi perinnekokoelmikseen.

VK-sarjan perinteenkerääjistä löytyy runsaasti koululaisia, opiskelijoita, paikallisia perinneaktivisteja sekä erilaisiin kyselyihin ja keruukehotuksiin osallistuneita kansalaisia eri puolilta Suomea. Aineistojen sisällöllinen painopiste on arvoituksissa, loruissa, leikeissä, saduissa, tarinoissa, taioissa, sananparsissa ja kansanlauluissa. Lisäksi luovutukset sisältävät runsaasti kansatieteellisiä kuvauksia, jotka käsittelevät arkeen ja juhlaan liittyviä aineellisia ja sosiaalisia ilmiöitä, esimerkiksi 1800-luvun joulunviettotapoja.

Lue loppuun →