Tietoja Marja-Leena Jalava

Marja-Leena Jalava työskentelee arkistotutkijana SKS:n arkistossa.

Koronapäiväkirjat dokumentoivat poikkeusaikaa

16.3.2020, maanantai.  Kotona keittiön pöydän ääressä, Radio Suomi auki. Hienoa kyllä, että IT pystyi niin nopeasti hoitamaan meille nämä läppärit, jotta voimme työskennellä kotona.  Katsoin juuri keruupostin ja sinne olikin viikonlopun aikana saapunut paljon vastauksia viime viikolla alkaneeseen Koronakevät-keruuseen, mutta olihan se odotettavissakin. No nyt pääministeri sitten julisti Suomeen poikkeustilan. Arkiston tutkijasalitkin suljetaan. Kuulostaa hurjalta. Pelottavalta. Tämä on kyllä sellainen hetki joka ei varmasti unohdu.

Tuo päivä, kuten koko kevät oli todellakin poikkeuksellinen. Kukin meistä käsitteli uutta tilannetta tavallaan, moni löysi avun ajatustensa jäsentämiseen kirjoittamisesta. Facebookissa ruodittiin hallituksen toimia, analysoitiin tautitilannetta ja viranomaisten strategioita.  Yksi avautui koko kansalle blogissaan tai lyhyemmin Twitterissä koronapäiväkirjat-aihetunnisteella, introvertimpi uskoutui päiväkirjalleen.

Lue loppuun

Vapauden riemua ja varoituksen sanoja

Tällä viikolla tuli kuluneeksi 51 vuotta Peukalomatkat ry:n perustamisesta. Tätäkään en olisi tiennyt, ellemme olisi kesäkuussa vastaanottaneet Hyppää kyytiin! -muistitietokeruuseen aineistoluovutusta, joka sisälsi yhdistyksen toiminta-asiakirjoja. Peukalomatkat ry:n ensisijaisena tarkoituksena oli edistää myötämielistä suhtautumista liftaamiseen. Liftareita syytettiin haitoista, ja vaikka yhdistyksen mielestä ongelmia ei ollut, sitoutui yhdistys säännöissään poistamaan haittoja, mikäli niitä osoitettaisiin. Asiansa tukevoittamiseksi yhdistys päätti 20.2.1970 kutsua kunniajäsenekseen itsensä presidentti Urho Kekkosen.

Muutama kuukausi myöhemmin saapui presidentin kansliasta kuitenkin lannistava viesti:

Kun suhtautuminen yhdistyksenne tarkoitusperiin vahvastikin vaihtelee kansalaisten keskuudessa ja kun presidentti Kekkonen itse näkee ns. liftaamiseen liittyvän myös haittatekijöitä, presidentti ei voi ottaa mainitsemallaan tavalla edistääkseen yhdistyksenne tarkoitusperiä. Liftaaja voi saattaa itsensä tilanteeseen, jossa hänelle sattuu vahinko. Suostumalla pyyntöönne presidentti katsoo ottavansa moraalisen vastuun tuollaisista vahingoista. Näin ollen hän ei voi pyyntöönne suostua.

Lue loppuun

Koronakevään monet sävyt

”Ulla Lipponen olisi jo tarttunut tähän”, muistan pohtineeni kollegan kanssa helmikuussa, kun huhuja ja meemejä oli alkanut liikkua vielä kovin etäisen oloisen koronaepidemian ympärillä. Entisellä kansanrunousarkiston tutkijalla oli kyky reagoida nopeasti ajankohtaisten tapahtumien generoimaan perinteeseen. Ulla Lipposen (1941−2015) ansiosta arkiston kokoelmat karttuivat muun muassa WTC-terrori-iskun  ja Lahden dopingskandaalin  synnyttämällä sähköpostihuumorilla.

Koska olimme selvästikin poikkeuksellisen ajan kynnyksellä, oli SKS:n keruutyöryhmän tartuttava toimeen pian. Tavallisesti valmistelemme keruitamme pitkään ja huolella, muuta kiitos jouhevan päätöksentekoprosessin ja yhteistyön, saimme keruun käynnistettyä muutamassa päivässä. Salamastartista johtuen julkaisimme keruuesitteenkin vain sähköisissä kanavissa.

Lue loppuun

Pitäisikö kyläilystä olla huolissaan?

Taas on se aika vuodesta, kun moni suomalainen turvautuu korkeampaan matematiikkaan, jotta muutaman päivän aikana ehtisi kyläillä useassa paikassa, ehkä jopa eri puolilla maata. Autoa ohjaa milloin velvollisuudentunne tai heikko tahto, milloin ikävöinti tai seurankaipuu. Kun yksi aloittaa sukujouluun valmistautumisen jo heinäkuussa, palaa toinen vuosi toisen jälkeen murjottamaan vanhempiensa luo, vaikka on pyhästi vannonut viettävänsä seuraavana vuonna ”oman joulun”.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää parhaillaan muistoja ja kokemuksia suomalaisten kyläilystä. Kirjoituskilpailu sekä lähestyvät joulunpyhät ovat saaneet minut miettimään omia kyläilykäytäntöjäni. Kilpakirjoituksissa kuvatut kyläilymuistot ovat rikkaita ja merkityksellisiä, täynnä reheviä kuvauksia kahvittelusta ja runsaista tarjoiluista, ajoista, jolloin vierasvaraa oli aina tarjolla jopa yllätysvieraille. Monessa kirjoituksessa kyläily suuntautuu sukulaisiin ja etenkin maaseudulla naapuriin – ja mikä parasta, kyläilyä harrastettiin usein. Kun yritän palauttaa mieleeni omia lapsuusmuistojani kyläilystä, joudun surukseni toteamaan, että niitä on kovin vähän. Perheemme ei ollut erityisen sukurakas, joten suuria merkkipäiviä lukuun ottamatta ei kodissamme juuri vieraita näkynyt. Toki lasten kesken kyläiltiin puolin ja toisin. Paitsi jouluna, jolloin jouduin aina kärsimättömänä arvuuttelemaan, mikä olisi sopiva aika mennä soittamaan naapurilasten ovikelloa. Yleensä arvasin väärin ja jouduin palaamaan kotiini, kun naapurissa ilakoitiin läheltä ja kaukaa saapuneiden sukulaisten kanssa. Se kuulosti kovin jännittävältä, mutta sai minut samalla tuntemaan itseni tavallistakin yksinäisemmäksi.

Lue loppuun

Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentaapi

Kesä tuo alkoholin otsikoihin ja keskustelupalstoille. Koulun päättymistä juhliva nuoriso, juhannuksen hukkumistapaukset, juhlajuomien uusimmat trendit, terassikausi ja siitä selviäminen puhututtavat vuodesta toiseen. Tänä kesänä suomalainen alkoholikeskustelu käynnistyi aivan erityisellä tavalla, kun hallituksella oli käsiteltävänään uusi alkoholilaki. Uutissivustoilla, kolumneissa, blogeissa ja mielipideosastoilla on puitu tiukan alkoholipolitiikkamme syitä ja seurauksia. Reaktiot ovat vaihdelleet lannistumisesta uhoon ja huvittuneisuudesta närkästykseen. Onpa myös ehdotettu, että koko alkoholilaki tulisi antaa kansan päätettäväksi. Mutta mitä siitäkin tulisi – onhan se nyt nähty, että tällä viinanhimoisella kansalla ei koskaan ole ollut ymmärrystä alkoholinkäytöstään tai sen säätelystä.

Vai onko sittenkin?

Lue loppuun

Mökillä kukin tavallaan

Sain kunnian edustaa SKS:aa Mökillä-muistitietokeruun tuomaristossa, jonka tehtävänä oli valita kirjoitusten joukosta palkittava parhaimmisto. Tartuin uuteen haasteeseen innostuneesti ja uteliaasti, joskin hieman itseäni epäillen: huomasin nimittäin olevani raadin jäsenistä ainoa, jonka suhde mökkeilyyn on – kauniisti sanottuna – etäinen.

Kokemukseni mökkeilystä ovat hämmentäviä. En yksinkertaisesti ole oppinut tulkitsemaan sitä ääneen lausumatonta, ristiriitaista koodistoa, jonka mukaan vieraana minun tulisi mökillä yhtä aikaa rentoutua, mutta kuitenkin valmistaa ja nikkaroida, kantaa sekä kokata.  Juuri kun olen asettunut laiturille Helvi Hämäläisen ja viinilasin kanssa, tulee mökin emäntä heittämään minuun hiljaisen syyllistävän katseen. Oma lukunsa ovat mökkien muka-leikkisät säännöt, perinteet ja rutiinit, jotka eivät vieraalle ehdi viikonlopun aikana avautua ja joiden rikkomisesta huomaa jäävänsä kerta toisensa jälkeen kiinni. Tiedän kyllä, että mökkeilyyn kuuluu erilaisia rooleja. Minun roolini on olla hukassa, ulkopuolinen ja kaikkien tiellä.

Olen siis varsinainen mökkiasiantuntija.

Lue loppuun

Arkistotutkija suurten tunteiden äärellä

Yksi antoisimmista tehtävistä työssäni arkistotutkijana on keruuaineistojen käsittely. Vaikka vielä vastaanottovaiheessa ei ole tarkoitus syventyä aineistoon, tulee kiusaukselle ja aikataululle usein annettua periksi. Tekstit vetävät puoleensa erityisesti, jos keruun aiheeksi sattuu jokin itselle läheinen aihe.

Paitsi silloin, jos aihe todellakin sattuu.

Ei ollut yllätys, että toukokuussa päättynyt Kissa, koira hevonen – eläin perheenjäsenenä -keruu saavutti suuren suosion. Eläinrakkaalle ja lemmikilliselle arkistotutkijalle oli suuri ilo osallistua keruun suunnitteluun sekä seurata sen saamaa huomiota mediassa ja vastaajien keskuudessa.

Lue loppuun