Tietoja Katri Kivilaakso

Kokoelmapäällikkö Katri Kivilaakso työskentelee SKS:n arkistossa päävastuualueenaan Puhuva kirjailija – kertova arkisto -kirjailijahaastatteluhanke, jossa haastatellaan suomalaisia nykykirjailijoita. Hän on tutkinut myös arkistoaineistojen käyttöä tutkimuksessa ja kirjallisuusarkistoja ylipäätään toimittamassaan teoksessa Lukemattomat sivut – kirjallisuuden arkistot käytössä (2010). Yksittäisistä kirjailijoista hän on tutkinut mm. Helvi Hämäläistä, Pirkko Saisiota, Irja Sallaa ja Elina Vaaraa.

Nykykirjallisuuden monikielinen todellisuus

Tänä vuonna Frankfurtin kirjamessuilla suomalaista kirjallisuutta viedään maailman kartalle. On siis hyvä aika myös kotimaan kirjallisuudenkentällä pohtia kysymystä, mitä on suomalainen kirjallisuus.

Suomessa kirjoitetaan kirjallisuutta kymmenillä kielillä ja toisaalta maan rajojen ulkopuolellakin voi varmasti syntyä suomalaista kirjallisuutta, suomeksi tai jollain muulla kielellä. On myös muistettava, ettei kirjallisuutta välttämättä kirjoiteta vain yhdellä kielellä, vaan samanaikaisesti useammalla. Kirjallisuuden monikulttuurisuudesta ja -kielisyydestä ovat kirjoittaneet verkkolehti Kiiltomadon pääkirjoituksissa hiljattain Rita Paqvalén ja viimeksi Julia Tidigs.

Lue loppuun

Elävä kirjailija, elävä arkisto

Arkistosaliin tuli asiakkaaksi kirjallisuudentutkijakollega, joka kertoi anekdootin: Mika Waltarin kuoltua vuonna 1979 kirjallisuuden professori Kai Laitinen avasi yliopistolla praktikumin toteamalla tapahtuneen ja lisäämällä, että nyt voidaan tämänkin kirjailijan tuotanto asettaa paikalleen.

Kirjallisuudentutkijoita juttu naurattaa, ehkä siksi, että ajatus on niin tuttu: kuollut kirjailija on parempi tutkimuskohde kuin elävä. Kuollut kirjailija ei julkaise enää uusia romaaneja, joiden myötä tuotannon kokonaisuus muuttuisi. Ja vaikka kirjailijaa ei pidetäkään teostensa tulkkina ja selittäjänä, jotain vapauttavaa voi olla siinä, että tämä ei ole enää teoksistaan tehtyjä tulkintoja edes kuulemassa. Parhaassa tapauksessa jäljellä on sopivasti arkistoaineistoa, johon tulkinnat niin teoksista kuin elämästäkin voi perustaa – kirjailijan väittämättä vastaan tässäkään.

Lue loppuun

Valokuva, hetki!

Työkaveria itkettää ja naurattaa. Itkettää vieraan ihmisen, kauan sitten kuolleen kirjailijan vanhojen perhevalokuvien äärellä. Naurattaa siksi, että itkettää, onhan se absurdia: itkeä arkisten valokuvien äärellä tietämättä mitä ja miksi, kesken työpäivän. Ja silti ymmärrän. Itken joskus samalla tavalla äänitteitä kuunnellessani.

Oman työni lisäksi parhaita työtehtäviä ovat komennukset kuva-amanuenssimme Milla Eräsaaren avuksi silloin, kun kuvakokoelman parissa puuhataan jotain erityistä. SKS:n jäsenten kalenteriin, kirjallisuusarkiston joulu- tai onnittelukorttiin kuvia etsiessä vanhoja kuvia saa selailla enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti. Vaikka kuvat on järjestetty, ne ovat silti sekaisin, sillä tavalla kuin yksityishenkilön kuvakokoelmat ovat.

Lue loppuun

Kulttuurimölinää kirjamessuilla

Kun Suomen ensimmäiset kirjamessut järjestettiin Turussa vuonna 1990, kirjallisuustoimittaja Juha K. Virkkunen oli paikalla ja äänitti. Kasetille tallentui muun muassa Kari J. Kettulan puheenvuoro messujen ideasta. Alkuun kyse oli kirjallisuusalan ammattilaisten messuista, joilta suuret kustantamot ja useimmat tähtikirjailijat puuttuivat. Uusi innovaatio oli, että messuilla voi paitsi plärätä kirjoja myös ostaa niitä!

Sitten ensimmäisten messujen on vettä virrannut Aurajoessakin. Tänä vuonna tuttu kirjallisuudentutkija oli ollut Turun kirjamessuilla haastattelemassa yhtä kirjailijaa ja sopinut tapaavansa toisen muuten vain. Haastattelu onnistui hyvin, mutta toiset treffit jäivät toteutumatta, kun messuahdistus iski. Oli tullut sellainen tunne, että kirjoja oli liikaa ja liian moni niistä vielä lukematta. Häly ja tungos kävivät sietämättömiksi ja oli päästävä ulos.

Lue loppuun

Romantiikan lapsi aamujumpassa

Blogissamme on aiemmin käsitelty vaellusta, vuorikiipeilyä ja luonnonpakkojen kohtaamista. Tuomas on teksteissään pohtinut historiallisia kerrostumia ihmisen itseymmärryksessä ja maailmankuvassa ja niiden seurauksia tavalle katsoa taidetta tai kohdata luonto.

Välillä, kun olen etsinyt omasta elämästä tarttumapintaa näille pohdinnoille, on mieli eksynyt arkisille poluille – ei edes tutun kansallispuiston jyrkkärinteisiin sienimetsiin, vaan arkiliikuntaan. Subliimin kokemukseen aamujumpassa.

Lue loppuun

Eihän meillä mitään olis jos ei myö säästettäis

Näin tapasi isoäitini sanoa, piloillaan, mutta siitä huolimatta hän oli kova säästämään kaikkea. Säästämistä ja paikkaamista hän selitti elämänkokemuksellaan: sen perusteella huonoihin aikoihin varautuminen oli viisautta. Isoäidin jäljiltä aitassa ja vintissä oli rullakaupalla itse kudottuja mattoja, melkein käyttämättömiäkin astioita ja vaatteita, kaikkea mahdollista pahvilaatikoihin ja paperiin pakattuna.

Sodan elänyt sukupolvi oppi säästämään paitsi arvo- myös käyttöesineitä. Evakkotaipaleelle lähteneet perheet joutuivat jättämään jälkeensä rakennukset, huonekalut ja käyttöesineitä. Mukaan otettiin kuitenkin kaikki se omaisuus mikä pystyttiin kuljettamaan. Arvoesineiden, jos sellaisia oli, lisäksi käsitöinä tehtyjä tekstiilejä, ehkä joku huonekalu. Voisi kuvitella, että mukana tuodut esineet olivat kunniapaikalla, kun uutta kotia sodan jälkeen päästiin kalustamaan.

Lue loppuun

Muistiorganisaatiot queer-tutkimuksen ja -yleisöjen asialla

Elokuussa Tampereella järjestetyssä Queering the Memory Institutions -seminaarissa pohdittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian ja nykyisyyden näkyvyyttä museoissa ja arkistoissa. Seminaari järjestettiin Työväenmuseo Werstaan Hilpeys ja ennakkoluulo -näyttelyn yhteydessä, ja enimmäkseen katse kohdistui kotimaisiin muistiorganisaatioihin. Puhujia oli kuitenkin myös Ruotsista ja Iso-Britanniasta, Ingrid Svensson Kungliga Biblioteketista ja Richard Parkinson British Museumista.

Päivän aikana käytetyissä puheenvuoroissa keskeisiksi kysymyksiksi nousivat, mitä ja kenen historiaa kerätään ja miten sitä tehdään näkyväksi.

Lue loppuun

Arkistonmuodostajan syntymä

Lapsen syntymä on yksi niistä erityisistä elämäntapahtumista, joista haluaa muistaa jotain vielä vuosien kuluttuakin. Tapahtumilla on myös päähenkilö, joka ei itse voi muistaa tai tietää ensimmäisistä kuukausistaan muuta, kuin mitä niistä hänelle kerrotaan tai on dokumentoitu.

Arkistotutkijan lapsen syntymä saa miettimään dokumentoinnin mahdollisuuksia ja ongelmia yksityiselämässä: millaisia muistoja vauva-ajasta jää itselle tai lapselle?

Lue loppuun

Lesbokirjailija Aleksis Kivi

Kuka pitää kirjallisuuden klassikoiden opiskelua tylsänä? Tuleeko joskus mieleen, että pitäisi lukea ja pitää esillä ainaisten Aleksis Kiven, Juhani Ahon ja Väinö Linnan sijaan enemmän marginaalisia kirjailijoita, lajeja ja aiheita. Toisinaan erilaiset teoriat ja näkökulmat kirjallisuuteen tuntuvat vievän tilaa toisiltaan, asettuvan vastakkain. Klassikoitakin luetaan harvoin odottamattomista näkökulmista.

Arkistossa, kaikenlaisen tiedon kierrätyskeskuksessa, asiat ja anekdootit tulevat vastaan yllättävissä yhteyksissä. Toimittaja Juha K. Virkkunen äänitti vuonna 1984 opastetun bussimatkan Nurmijärven Palojoelle. Oppaana Aleksis Kiven maisemiin toimi Veijo Meri. Matkalla Meri kertoo bussilastilliselle kuulijoita, että Aleksis Kivi oli aikanaan rohkea kirjailija ja käsitteli aiheita, joista vasta nyt on alettu kirjoittaa – esimerkiksi naisten välistä rakkautta.

Lue loppuun

Löytöretkelle arkistoon

Helmikuussa Harvardin yliopistosta löytyi Sibeliuksen säveltämä valssi. Meillä kirjallisuusarkistossakin on tehty paljon löytöjä: tammikuussa Seura ja Iltalehti uutisoivat Pentti Haanpään novellikäsikirjoituksen löytymisestä. Odottamattomat ja harvinaiset löydöt kiihdyttävät mieliä ja kirjallisuusarkisto – tai ainakin sen aineisto ja tutkijat – saattavat päästä lehtien sivuille.

Arkistoista löytyneet käsikirjoitukset eivät aina ole esteettisesti korkeatasoista tai viimeisteltyä kaunokirjallisuutta, mutta voivat silti olla historiallisesti kiinnostavia. Näin esimerkiksi Toivo Pekkasen syntymän 100-vuotisjuhlaksi julkaistu Inkerin romaani (2002).

Lue loppuun