Tietoja Kati Mikkola

Tutkijatohtori Kati Mikkolan erikoisalaa ovat kansanperinteen kerääjät, isänmaallisuus eliitin ja kansan näkökulmista, uutuuksien vastustus 1800-luvun Suomessa sekä maallistuminen ja uskonnollisuuden muutos. Tällä hetkellä hän tekee tutkimusta Koneen Säätiön rahoittamassa Helsingin yliopiston ja SKS:n tutkimushankkeessa Rajavetojen kulttuuriperintö: perinnearkistot suomalaisuuden rakentajina.

Elefantti arkistokaapissa

”Ei Suomen kansa kerro elefanteista eikä muista sellaisista.”

Näin kansanrunousarkistosta vastattiin karstulalaiselle maanviljelijälle Albert Rautiaiselle vuonna 1952. Taustalla oli arkiston esittämä huomautus siitä, etteivät Rautiaisen lähettämät aineistot edustaneet kaikilta osin sellaista perinnettä, jota arkistoon haluttiin tallentaa.

Keruuohjeissa tähdennettiin, että arkistoon lähetettävien aineistojen tulee olla suullista perinnettä, ei kirjoista luettua. Tämän vuoksi Rautiainen – arkiston keruuverkon kokenut ja pitkäaikainen tiedonantaja – puolusti lähetyksiään vakuuttamalla, että on ”totinen tosi”, että hänen lähettämänsä jutut rotista, höyrykoneista ja huilua soittavasta elefantista ovat hänen kertojansa Kalle Rautiaisen kertomia eivätkä kirjoista luettuja. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt arkistolle. Vastauskirjeessä todetaan, ettei huomautuksessa suinkaan ollut kyse tästä, vaan siitä, että aineistot eivät olleet ”suomalaista taikaperinnettä”.

Lue loppuun

Kynä kansan kädessä – aura vai miekka?

Kynällä kyntäjät -logoMonitieteisen teoksen Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa (SKS 2013) julkistamisseminaari järjestettiin marraskuun 4. päivänä SKS:n juhlasalissa. Paikalla oli täysi salillinen kuulijoita ja alustajina joukko kirjan kirjoittajia, jotka kertoivat itselleen merkityksellisistä kansankirjoittajien teksteistä ja niiden tutkimukseen liittyvästä lumosta – ja epätoivosta, jota toisinaan ratkaisuja vaille jäävät arvoitukset tutkijalle tuottavat.

Omalla kohdallani ovi kansankirjoittajien tutkimuksen maailmaan avautui kymmenisen vuotta sitten osoitteessa Mariankatu 19 E. Tuolloin päädyin professori Laura Starkin vinkistä Annan salonkiin, tuolloisen kirjallisuusarkiston johtajan Anna Makkosen (nyk. Kuismin) perustamaan keskustelupiiriin, jossa eri alojen tutkijat kokoontuivat kuukausittain vaihtamaan ajatuksiaan ja tietojaan 1800-luvun kirjoittavista kansanihmisistä ja usein hämmentyneinä ihmettelemään arkistosta löytyneitä kirjoituksia.

Lue loppuun

Ruokaa ja arjen murusia

SKS:n kansanrunousarkisto järjesti keväällä yhdessä Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa ruokapäiväkirjakeruun Mitä söin tänään?

Marraskuun ensimmäisenä päivänä oli aika jakaa kirjoituskilpailun palkinnot. SKS:n juhlasalissa pidetyssä tilaisuudessa pääpalkinnon pokkasi helsinkiläinen sähköasentaja Tuuli Lönnroth, asianmukaisesti karjalanpiirakka-pinssi rinnassaan. Paikalla oli myös kaksi kunniamaininnan saanutta: Samuel Sundström ja keruun nuorin vastaaja Vilma Forsström.

Lue loppuun

Onko syksyssäsi kekrin mentävä aukko?

Muovisia kurpitsoja, limaisia hämähäkkejä, kimaltelevia pääkalloja. Tällaisena – pikimustana ja kirkuvan oranssina – kaupat tarjoilevat piristystä pimeään syksyyn. Halloween on rantautunut Suomeen kaupallisella kärjellä, mikä ärsyttää monia. Halloweenin kotoinen serkku, sadonkorjuun kunniaksi vietetty kekri, on puolestaan pysynyt monille vielä outona ja hahmottomana.

Joulun ja juhannuksen välillä on pääsiäinen, mutta juhannuksesta jouluun on pitkä taival. Syksyssä on selvästikin juhla-aukko, jota on yritetty täyttää niin halloweenin kaltaisilla tuontitavaroilla kuin yhä aiemmaksi syksyyn valuvilla pikkujouluilla. Viime vuosina olen saanut olla mukana pohtimassa, olisiko kekristä jälleen kansanjuhlaksi. Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekriprojektissa on kehitelty ja kokeiltu monien yhteistyökumppaneiden kanssa erilaisia konsepteja: kekrikemuja, kekrirokkia ja ravintoloiden kekrimenuita.

Lue loppuun

Kävelyllä kaupungissa jota ei ole – koskaan ollutkaan

Elokuun lopulla päättyivät Suomen kaikkien aikojen laajimmat arkeologiset kaivaukset Lahden kauppatorilla. Toriparkin pitkään kiistelty rakentamispäätös merkitsi välillisesti arkeologien toiveiden täyttymystä. Kadonnutta Lahden kylää päästiin penkomaan perusteellisesti, kerros kerrokselta, 1900-luvulta varhaiskeskiajalle. Löytöjä tehtiin laidasta laitaan: rakennusten ja kaivojen jäännöksiä, rahalöytöjä Kustaa Vaasan ajalta 1520-luvulta, punaisten ampuma kanuunan ammus vuodelta 1918, arkisia esineitä kukkopillistä kukkaroon sekä toistaiseksi ainoa Suomessa arkeologisesti löytynyt kasvimaa – tutkijoiden mukaan harvinainen löytö jopa Euroopan mittakaavassa.

Kaivausten ympärille tehtyyn korkeaan aitaan oli tehty kurkistusaukko myös uteliaille kaupunkilaisille. Kyllin hyvällä mielikuvituksella katselija saattoi nähdä Mäkelän ja Kittilän tonteilla seisovat rakennukset, kuulla karjan kellot Ylisellä Viipurintiellä ja lasten leikkien äänet Juustilan ja Juhakkalan pihapiirissä. Arkeologiset kohteet vaativat useimmiten kävijöiltään hyvää kuvittelun taitoa – kykyä nähdä kivikasoissa linnoituksia ja harmaissa raunioissa värikkäitä kaupunkinäkymiä. Vielä astetta enemmän mielikuvitusta tarvitaan, jos tutustumiskohteena on kaupunki, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Lue loppuun

Suomalainen Jeesus

Siis mitäh??? Eiks Jeesus ookkaan suomalainen?

Tokaluokkalaisen sukulaistyttöni hämmästys oli suuri, kun uskonnonkokeeseen kertaamista seuranneena tulin kysäisseeksi, tiesikö hän, mitä kieltä Jeesus mahtoi itse puhua.

Opettaja oli mitä ilmeisimmin onnistunut ainakin yhdessä asiassa: opetettavan asian kotouttamisessa. Kahdeksanvuotiaalle ei ollut tullut mieleenkään, että Jeesus olisi sandaaleissaan tepastellut jossakin muualla kuin muinaisen Suomen oliivilehdoissa.

Lue loppuun

Hyvinvointipizzan sivumakuja

Tänään ruotsalaisessa päiväkodissa askarrellaan. Lapset saavat eteensä pahvista leikatun pizzaviipaleen, jonka jokainen saa koristella mieleisillään täytteillä. Tämän jälkeen palaan kiinnitetään kuminauha ja se asetetaan hatuksi päähän, kärki eteenpäin. Lapset pyydetään tiiviiseen piiriin huoneen keskelle, jokainen ottaa vierustovereitaan kädestä kiinni. Kun lastentarhanopettaja antaa merkin, kaikki lapset kumartavat eteenpäin. Ja hoppsan: paloista muodostuu kokonainen pizza!

Tästä on kyse pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, totesi Yhdysvalloissa asuva Ruotsin kunniakonsuli Barbro Osher toukokuun alussa San Franciscossa pitämässään luennossa. Pohjoismaissa jokainen kansalainen on pala kakkua.

Lue loppuun

Pimitetyt säkeet

Mikko Numminen vertaa kansallisia stereotypioita Imagen pääkirjoituksessaan (maaliskuu 2013) monisäkeistöisiin lauluihin, joista lauletaan aina vain osa säkeistöistä. Hän viittaa Antti Arnkilin Twitter-kommenttiin, jossa tämä muistutti Maamme-laulun vähemmän lauletusta kymmenennestä säkeistöstä:

”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.”

Lue loppuun

Työmies Itkosen strategia

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteenkeruuta ajatellessa mieleen tulee heti arjesta kadonneen kansanperinteen pelastusoperaatio. Menneen maailman dokumenteissa arkiston hyllyille on kuitenkin päätynyt myös tulevaisuuksia – menneitä tulevaisuuksia.

Työmies Vilho Itkonen keräsi taikoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina Saarijärvellä vuonna 1907. Elettiin jännittäviä aikoja. Maassa oli ensimmäiset eduskuntavaalit. Poliittisesti aktiivinen Itkonen oli palavasieluinen sosialisti mutta myös teosofi – Matti Kurikan leiriä. Ja huonostihan niissä vaaleissa kävi. Kurikkalaiset kärsivät tappion niin sosialistien sisäisissä taistoissa kuin koko poliittisella kentällä.

Lue loppuun

Vaikea asiakas puolustautuu

Olen vaikea asiakas. Tiedostan tämän raskaasti joka kerta kun astun Kansanrunousarkiston ovesta sisään. Palvelu on aina ystävällistä ja asiantuntevaa, ja olen siitä yksinomaan kiitollinen. Kyse ei olekaan siitä. Vaan siitä, että kysymykseni ovat sellaisia, joihin arkistojärjestelmää ei ole tarkoitettu vastaamaan. Auta ja opasta siinä sitten.

Olen nimittäin kiinnostunut arkiston roskakoreista. Minua kiinnostaa arkistoon lähetettyjen aineistojen alussa olevat saatesanat ja arkistossa papereihin tehdyt reunahuomautukset, alleviivaukset ja huutomerkit. Kaikki sellainen, jolla ei ole arkistotunnusta. Sellainen, mitä ei löydy luetteloista.

Lue loppuun