Arkkiveisu keväällä 2020

Tammikuisessa Tieteiden yön tilaisuudessa tarkasteltiin arkkiveisuja. SKS:n arkistosaliin kokoontuneelta yleisöltä kysyttiin, mistä kertoisi arkkiveisu, joka kirjoitettaisiin vuonna 2020. Mitkä ovat ne kuohuttavat uutiset, skandaalit, katastrofit ja uhkakuvat, jotka tämän päivän arkkiveisunikkari poimisi laulujensa aiheiksi?

Lähes kaikki tähän kirjallisesti toteuttamaamme kyselyyn vastanneista ehdottivat uuden ajan arkkiveisun aiheeksi ilmastonmuutosta, aihetta, joka yhden vastaajan sanoin ”koskettaa kaikkia, tulevaisuus pelottaa, aiheuttaa ahdistusta”. Ilmastokriisi ja huoli ympäristön tilasta innoittivat myös konkreettisiin otsikkoehdotelmiin: vuoden 2020 arkkiveisu saattaisi olla myös dystooppinen tulevaisuudennäky nimeltä ”viisu viimeisestä saimaannorpasta”. Houkuttipa kysymys vastaamaan myös ehtaan arkkiveisutyyliin – kenties tämä aika tarvitsisikin laulun otsikolla ”arkkiveisu siitä kamalasta onnettomuudesta, joka on tulewa maapallon ilmaston päälle”.

1900-luvun vaihteen eli niin kutsutun kotimaisten arkkiveisujen kulta-ajan veisut kertoivat tyypillisesti onnettomuuksista, luonnonkatastrofeista, murhista ja muista rikoksista. Laulut olivat usein surumielisiä ja vakavia, ja niiden otsikoissa toistuivat adjektiivit ”kamala” ja ”kauhea”. Myös 2020-luvun alun arkkiveisuaiheiksi ehdotettiin pääosin vakavia ja huolestuttavia uutisia. ”Ukrainalaiskoneen tuho ohjuksella” sopisi yhden vastaajan mielestä modernin arkkiveisun aiheeksi, sillä ”mukaan saataisiin muslimit vs. kristityt, Trump, Iran, sotahulluus”. Tämäkin vastaus liikkuu arkkiveisujen kulta-ajan tunnelmissa: vaikka arkkiveisunikkari saattoi vähätellä tietämystään ja kirjallisia kykyjään, purevaa kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan ei kaihdettu. Esimerkiksi suomalaisten arkkiveisuaiheiden suosituimpiin lukeutuva Titanicin haaksirikko kääntyi arkkiveisussa ”kapitalismin hirmutanssiksi merellä”, jolla myös oli nimetyt syyllisensä.

Arkkiveisusidoksia SKS:n kirjaston kokoelmista. Kuva: Gary Wornell, SKS 2019.

Kepeämmistäkin aiheista silti kirjoitettiin – ja niitä ehdotettiin myös 2020-luvun alun arkkiveisujen aiheiksi. Arkkiveisut on mielletty modernin sensaatiojournalismin edeltäjiksi, minkä hengessä myös tämän päivän arkkiveisujen aiheita löydettiin iltapäivälehtien viihdeotsikoista. Ehkäpä vuoden 2020 arkkiveisu voisi saada otsikon ”Harryn ja Meghanin irrottautuminen kuningashuoneesta”, mitä ehdottaja myös perusteli aidolla arkkiveisunikkarin vimmalla: ”Ennenkuulumatonta! Onko Suomessa ketään, joka ei olisi kuullut!” Samoihin aikoihin hymyilytti myös uutinen kaukobussissa omin päin matkustaneesta koirasta, mikä inspiroi yhtä kyselyymme osallistunutta myös yksityiskohtaisempaan arkkiveisuluokitukseen. ”Eri puolilla Suomea / länsimaita joukkoliikenteen kyytiin nousseet koirat” edustaisi eittämättä ”ihmisen ja luonnon suhdetta koettelemaan nouseva tapahtumatyyppiä”.

Tammikuussa 2020 maailma ympärillämme näytti hyvin erilaiselta kuin nyt huhtikuun lopussa. Kun kysyin äkkiä etäopetukseksi muuttuneella arkistokurssilla opiskelijoilta, mistä tämän päivän arkkiveisu voisi kertoa, yhteinen kanta löytyi etsimättä: ympäri maailmaa levinnyt koronaviruspandemia olisi ilman muuta juuri nyt se aihe, joka saisi uuden ajan arkkiveisunikkarit teroittamaan kynänsä. Niin ihmisten arjen kuin yhteiskunnalliset toiminnot lamauttanut, yhä monella tapaa tuntematon kulkutauti poikisi epäilemättä ”suru-lauluja” tästä ”kamalasta” poikkeustilanteesta – valtaapitävien arvostelua, syypäiden ja vaihtoehtoisten selitysten etsintää unohtamatta. Kukaties lukisimme myös koronaveisuja, jotka kertaisivat salaliittoteorioita laboratoriossa valmistetusta viruksesta ja kehottaisivat polttamaan matkapuhelinmastoja 5G-radioaaltojen pelossa.

Arkistokurssin arkkiveisutehtävä oli mahdollista suorittaa myös kirjoittamalla oma arkkiveisu. Elettiin vasta ensimmäisiä poikkeustilan viikkoja, kun me kurssin opettajat – Hanna Karhu ja minä – saimme sähköpostiimme riemastuttavan korona-ajan veisun. Jaan sen kirjoittajansa, arkistokurssin opiskelijan Sampo Mustosen luvalla. Kysymys ”mistä kirjoitettaisiin arkkiveisu vuonna 2020?” on saanut vastauksensa.

Yxi tuscaisa weisu paranoiasta, jonca aiheutti anno 2020 jyllännyt corona wirus camaline mailman laajusine cuoleman tapauxineen, ja mitä caicea se sai minusa ja häiriintyneesä mielesäni aikasex:

Cirjoitan näin ypöyxin tuscasena codissain,
jo toista wiikkoa, wain lähi-Alepassa cäynyt,
En pandemialle tälle,
woi huonoilla runoilijan taidollain,
Icinä oikeutta tehdä,
Mut yxinäisyys tää,
Certomaan mut patistaa.


Woico camala wirus,
Hypätä minuun ohiculciasta?
Woico se tarttua setelistä taica,
Colicosta?
Woico cadulla culcewa coira sen minulle antaa,
Ios, häntä wain rapsutan?
Mitä caicea wirusta mahtaa ollacaan älypuhelimein näytöll’
Tämä wiruxen aica, minusa saa tuscan heräämään,
Ios ioudun hengitysconeseen.
Ia cuolen pois.


Kaic on cäsidesit abteecista ostettu,
Mil woisin mä enää suoiautua?
Ei hengityssuojaint’ mistään saa,
Ei wessababeria mail’ halmeil’
Tultaneenco sitä cuunaan näcemään?


Ent’ meidän tulewaisuus?
Woico cucaan meistä enää mitään suunnitelmia tehdä?
Onco tulewaisuus täsä mailmas caiconnut?
Micä neuwoxi cuinga cungin ihmisen pitä elämän?
Mutt’ caicist pelotawint on,
Ios cauheuden jälcen tän,
Ei mitään parannuxia mailmas täsä,
Cunnialliset ihmiset saacaan.

(Sampo Mustonen 2020)

Silja Vuorikuru

Silja Vuorikuru työskentelee tutkijana SKS:n tutkimusosastolla. Hänen tutkimuksensa ”Murheen laivalla Kultalaan. Suomalaiset 1910-luvulla kirjoitetut Titanic-aiheiset tekstit” tarkastelee muun muassa kotimaisia Titanic-arkkiveisuja.

Yksi vastaus artikkeliin ”Arkkiveisu keväällä 2020

Vastaa käyttäjälle Atro Niiniluoto Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.