Ajasta melkein ikuisuuteen

Sosiaalisilla ympäristöillä, kuten työpaikoilla, on omat aikansa. En tarkoita, että toiset olisivat edellä aikaansa ja toiset jäljessä, vaan että yhteisöjen suhde aikaan ja ajan jäsennykset vaihtelevat.

Pari vuotta sitten olin lyhyen aikaa töissä Keskusrikospoliisissa. Keskusrikospoliisin päärakennus Vantaalla edustaa modernia arkkitehtuuria ja neliskulmaisen talon pitkillä käytävillä suorastaan suhisi tämä hetki, aika tässä ja nyt. Jokaisella kahvipöydällä oli saman päivän iltapäivälehdet täynnä uutisia tapauksista, jotka olivat jollain tavalla meneillään, joko tutkinnassa tai oikeuskäsittelyvaiheessa. Käytävillä puhuttiin asioista, jotka olisivat lehdessä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tai sitten vasta kuukausien päästä.

Rikosteknisen laboratorion tiloissa koneet hurisivat yöt läpeensä. Monella osastolla työskenneltiin ympäri vuorokauden ja vielä useammalla oli siihen valmius.  Opin ymmärtämään, minkälainen viranomaiskoneisto suomalaisessa yhteiskunnassa on töissä koko ajan. Ympäri vuorokauden, joka hetki valmiina tarttumaan siihen, mikä tapahtuu kohta. Tai saattaisi olla tapahtumassa.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa aikaperspektiivi on aivan toinen.  Aloin miettiä aikaa erityisesti yhtenä iltapäivänä, kun opettelin siirtämään tiedostoja ”pönttöön”, eli digitaalisen aineiston hallintajärjestelmään, jossa ne säilytetään pysyvästi. Pysyvä ei toistaiseksi digitaalisen aineiston kohdalla tarkoita kovin kauan, mutta säännöllisesti uudelleen konvertoituina tiedostot säilyvät ainakin joitain vuosikymmeniä. Tiedostojen siirtämisen jälkeen on aina vähän juhlallinen tunne: tietokantaan ladattu tiedosto on viesti meidän ajastamme tulevaisuuteen, mahdollisimman pitkälle.

SKS:n arkistojen vanhimmat aineistot ovat nyt jo seitsemättä sataa vuotta vanhoja ja arkistoissa pysyvän säilytyksen aikaperspektiivi on satoja tai tuhansia vuosia tulevaisuuteen. Alkuperäisaineistoa on mikrofilmattu ja tallefilmit säilyvät kallion sisässä vuosisatoja: näin ainakin asiakirjojen tietosisältö on tallessa. Kun alkuperäiset käsikirjoitukset saavat levätä rauhassa, nekin säilyvät satoja vuosia.

Edellisen työpaikkani jokapäiväinen elämä keskittyi tähän hetkeen tai muutaman vuoden päähän menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Arkistoissa aineistot vievät ajatukset parhaimmillaan satoja vuosia menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Arkisen puurtamisen perspektiivit ovat erilaiset ja olen iloinen, että olen saanut kokea molemmat: niiden yhdistelmästä syntyy kiehtova maailma. Toisesta näkökulmasta maailma näyttäytyy jatkuvana hektisenä tapahtumisena, pysähtymättömänä liikkeenä, johon piti koko ajan olla valmiina reagoimaan. Toisesta näkökulmasta huomio kiinnittyy pienten ja suurten tapahtumien jälkiin ja perspektiiviin, jossa tapahtumien mittasuhteet ja merkitykset hitaasti muotoutuvat uudelleen.

Käytännön opetuksenikin olen aikakäsitysten törmäämisestä saanut, kun pääsimme SKS:n arkistoista vierailulle KRP:hen. Olimme pyytäneet saada tutustua arkistoihin ja odotimme pääsevämme tutkimaan vaikka yhtäkin Rikostutkimuskeskuksen 1920-luvulta peräisin olevaa diaaria käsinkirjoitettuine raportteineen: rikostapauksien kuvauksiin ja valokuviin on talletettu vuosikymmeniä pitäjien historiaa. Odotimme saavamme kuulla tarpeettomaksi käyneestä tuntomerkkikortistoista ja muista arkistoista, joiden olemassaoloa tämänhetkisyyden linnakkeen kätköissä tuskin moni edes muistaa tai tulee ajatelleeksi. Vierailullamme arkistojakin sivuttiin, mutta hämmästykseksemme meille esiteltiin saman päivän aamuna päivitettyjä tilastoja moottoripyöräjengien toiminnasta.

Olen huomannut, että SKS:n arkistojen toimintaa esitellessä aloitamme helposti kertomalla, miten vanhoja aineistoja meillä on. Meidän pitäisi muistaa myös oman työmme monipuolisuus ja ajantasaisuus. Nykykulttuuri muuttuu ja siinä tapahtuu koko ajan. Arkistojen tämän vuoden keruut kertovat ajan hermolla olemisesta ja uusia aiheita voi ehdottaa. Aineistoja kerätään nyt ja muutaman vuoden päästä niistä ilmestyy tutkimuksia.

Näinkin asian voisi tiivistää: Rikostorjuntaviranomaisten suojissa rullakoissa uinuu kulttuurihistoriaa ja SKS:ssa ollaan ajan hermolla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.