Vähäisiä lisiä
Nykykirjallisuudessa on tarinoitu monin tavoin Väinämöisestä. Johanna Sinisalon Sankareissa (2003) Väinämöinen rokkaa ja Petteri Paksuniemen kulttuurikriittisessä Maailman navassa (2003) tietäjän henki leijuu kansakunnan pelastajien yllä. Mikko Karpilta ilmestyi puolestaan 2007 Kalevala-muunnelma Väinämöisen vyö (Ahola 2021). Mutta on sitä osattu aiemminkin, jo ennen Kalevalan ilmestymistä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenäkin toiminut professori Kai Laitinen on Aleksis Kiven näytelmiä tutkiessaan havainnut, että tämän tuotannossa on nähtävissä heiluriliike tragedioiden ja komedioiden kesken. Sen voi tulkita eräänlaiseksi mentaaliseksi tasapainotteluksi ja samalla maailmankatsomukselliseksi etsinnäksi. Merkillepantavasti Kivi käynnisti tuotantonsa murhenäytelmällä Kullervo (1864), ja myös viimeinen draama Margareta (1871) on luokiteltavissa tragediaksi.
Miten monikielisessä ympäristössä kasvanut kirjailija valitsee kielensä? Miten kielen valinta vaikuttaa kaunokirjalliseen ilmaisuun? Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa ”T-Bone Slim and the transnational poetics of the migrant left in North America” (2022–2023) tutkimme amerikansuomalaisen kirjailijan T-Bone Slimin ylirajaisia verkostoja. Hän kirjoitti ja julkaisi tekstinsä englannin kielellä, mutta vaikutti amerikansuomalaisessa yhteisössä suomennettujen kolumniensa välityksellä. T-Bone Slim kuoli 81 vuotta sitten (11.5.1942) hukkumalla East Riveriin New Yorkissa.
Suomen uskonnon ja henkisyyden kenttä on alati muutoksessa. Tällä hetkellä yksi kentän merkittävimmistä ilmiöistä on uushenkisyyden voimakas kasvu ja valtavirtaistuminen. Julkisessa keskustelussa uushenkisyyteen liittyvät tietokäsitykset aiheuttavat usein ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä.
Tapasin Alex Matsonin Tampereella keväällä 1969. Nuorena opiskelijana astelin haastattelemaan 80-vuotiasta kirjailijaa tämän kotiin ‒ pro gradu -tutkielma oli valmisteilla. Olin jo lukioaikana lukenut Matsonin Romaanitaiteen ja ihaillut hänen romaanitulkintojaan. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin voi sanoa, että Matson on ollut suomalaisen kirjallisuushistorian tärkeimpiä mutta myös omaperäisimpiä taustavaikuttajia. Hän oli kansainvälisyyden edelläkävijä vahvasti kansallisena aikana.