Karjalaisuus, suomalaisuus ja Kalevala III: Miten tehdä tilaa?

Tämänhetkistä keskustelua Kalevalasta mutkistaa paitsi se, miten keskeiseksi karjalainen kulttuuri on muodostunut suomalaisen itseymmärryksen kannalta, myös karjalaisuuden moninaisuus ja karjalan kielen historiallinen läheisyys suomen kielen itämurteiden kanssa. Osa Suomen karjalaisista kokee karjalaisuutensa suomalaisuudesta erilliseksi, osa suomalaisuutensa osaksi. Osa näkee Kalevalan ja sen käyttötavat hyvin ongelmallisina. Toisille Kalevala on tärkeä ja rakas.

Tämän kirjoituksen ensimmäinen osa käsittelee karjalaisuuden moninaisuutta ja karjalan kieltä, toinen osa kysymystä Kalevalan ja kansanperinteen omistajuudesta. Tässä pohdin, mitä hankalalle tilanteelle olisi mahdollista tehdä.

Lue loppuun

Karjalaisuus, suomalaisuus ja Kalevala II: Voiko Kalevalan varastaa?

Kalevalan luonteesta on kiistelty jo ennen eepoksen ilmestymistä. Viime vuosina keskusteluun on noussut kysymys Kalevalasta karjalaisilta varastettuna eepoksena tai kulttuurisena omimisena. Keskustelua on käyty paitsi perinteisessä, myös sosiaalisessa mediassa, podcasteissa ja keskustelutilaisuuksissa.

Osa karjalaisaktivisteista sanoo, että suomalaisten tulisi luopua Kalevalasta ja sen juhlimisesta kokonaan. Toiset taas sanovat, että suomalaisten tulisi ennen kaikkea käsittää, miten Kalevala on vaikuttanut karjalankielisten asemaan Suomessa. Osa toteaa, että Kalevala on myös monille karjalaisille tärkeä tai rakas teos.

Lue loppuun

Karjalaisuus, suomalaisuus ja Kalevala I: Karjalaiset

Kalevalan päivää (28.2.) kehystäviin puheisiin on 2020-luvulla tullut uusia säröjä. Viime vuosina on keskusteltu Kalevalasta karjalaisilta varastettuna eepoksena tai kulttuurisena omimisena. Kiihkeätäkin väittelyä käydään paitsi perinteisessä, myös sosiaalisessa mediassa, podcasteissa ja keskustelutilaisuuksissa.

Keskustelun kannalta on olennaista ymmärtää, mistä karjalaisuudesta milloinkin puhutaan. Karjalaisuus voi tarkoittaa monenlaisia, osin lomittaisia tai päällekkäisiä asioita. Se voi kiinnittyä Karjalan laajan alueen eri seutuihin tai näiden seutujen moninaisiin asukkaisiin, uskontoihin, kieliin, tapoihin, etnisyyksiin tai paikallisiin identiteetteihin.

Lue loppuun

Kenen sävel kuuluu? Kevyen musiikin tekijöitä Kansallisbiografiassa

Kansallisbiografia on viimeisen kolmen vuoden aikana saanut tuntuvan lisän musiikkialan elämäkerta-artikkeleita. Ensin historia täydentyi taidemusiikin ammattilaisilla. Heidän joukossaan oli useita aikaisemman historiankirjoituksen sivuuttamia naispuolisia muusikoita ja säveltäjiä. Tämän jälkeen vuorossa oli populaarimusiikin elämäkertojen päivittäminen, ensin vanhemman, sitten tuoreemman historian osalta. Toimituskuntatyön aikana mielessä oli usein kysymys siitä, minkälaista musiikin kaanonia tulemme taiteilijoita valikoidessa luoneeksi – tai vastaavasti rikkoneeksi. Ketkä ”ansaitsevat” päästä Kansallisbiografiaan, ketkä jäävät ulkopuolelle?

Lue loppuun

Liftausmuistot – tarinoita ystävyydestä

Värjöttelimme ystäväni kanssa peukut pystyssä pimeän tien varrella paukkupakkasessa. Kello oli yli puolenyön ja viimeiset bussit Valkeakoskelle olivat jo aikaa sitten menneet. Autoja kulki harvakseltaan ja nekin ohi. Olimme jo menettämässä toivomme, kun auto pysähtyi. Auto oli täynnä nuorukaisia, mutta meidät luvattiin viedä kotikaupunkiimme ja se riitti meille. Heti kun auto lähti liikkeelle, ymmärsimme, että tien laidassa paleleminen olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Auto kiihdytti vauhtiin yli nopeusrajoituksen väärää kaistaa. Pullo kiersi kuskia myöten.  Tiesin, että kohta rysähtäisi. Onneksi eteen sattui liikennemerkki eikä toinen auto.  

Lue loppuun

Mitä historia opettaa Venäjästä?

Vanha usein lainattu Ciceron lause Historia magistra vitae est – historia on elämän opettaja – väittää, että menneisyyden tunteminen on avain nykyaikaan. Historiantutkijat ovat nykyään kokonaan luopuneet tästä ajatuksesta, sillä eihän heidän kulloinenkin tuloksensa ole tarkoitettu opettamaan tulevasta mitään, vaan pikemmin syventämään ja lisäämään näkemystä menneisyydestä.

Lue loppuun

Inkerinsuomalaisten ja Stalinin vainojen uhrien arkistot

Elämme Euroopassa raskaita aikoja. Sodan, pakolaisuuden ja väestönsiirtojen kauhut ja kärsimykset ovat läsnä toisin kuin kertaakaan tällä vuosituhannella, vaikka muualla maailmassa niitä on riittänyt kaiken aikaa. Kertomukset inkeriläisten kokemista epäoikeudenmukaisuuksista, karkotuksista ja muista kauhuista tuntuvat väistämättä läheisemmältä kuin muissa oloissa. Yhtälailla on karmivaa kuunnella, miten eri tavoin Neuvostoliittoon Stalinin valtapiiriin päätyneille suomalaisille kävi. Vallan rattaisiin, pakolaisuuteen tai sodan myllerryksiin joutuminen on aina ja kaikkialla onnettomuus, mutta on inhimillistä ja ymmärrettävää, että lähellä tai läheisille tapahtuneet kauhut koskettavat vielä enemmän. On tärkeää, että muistamme mitä kaltaisillemme on käynyt. Luulen ja toivon, että se herättää meissä kyvyn myötätuntoon myös kauempana kärsiviä kohtaan. Lisäksi toivon, että ymmärrys menneisyyden kurimuksista auttaa meitä suunnistamaan tulevaa kohti.

Lue loppuun

Saamelaisuuden määrittelyä kulttuurisella rajamaalla

Kiista saamelaisuuden määrittelystä saattaa näyttää sekavalta sopalta, varsinkin pohjoisten paikallisyhteisöjen ulkopuolella. Keskustelussa vilisee käsitteitä ja etuliitteitä, ja pienet ihmisryhmät vaikuttavat kiivailta ja riitaisilta.

Ei kaikki kristallinkirkasta ole Lapissakaan. Se on kyllä useimmiten selvää, ketkä ainakin ovat saamelaisia. Lapissa asuu kuitenkin myös ihmisiä, joita sukulaissuhteet tai arkisen elämän kulttuuriset piirteet näyttävät kytkevän saamelaiseen maailmaan, mutta joiden paikantuminen etnisissä määrittelyissä ei vaikuta täysin selkeältä.

Lue loppuun