Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2022

Sota ja 1950-luvun maanalainen kirjallisuus

26.8.2022,
Kommentoi

Kesäkuussa ilmestyneessä kirjassani Suomalaiset sivulliset luen kaunokirjallisia teoksia, joissa sota näyttäytyy nykypäivän uutiskuvastojen tapaan kaksikasvoisena: joko kakofonisena kaaoksena tai poissaolona. Tyyne Saastamoisen romaanissa Vanha portti (1959) sodan ruumiillinen sokki rinnastuu kollaasiin:

”Hän räjähti niin kuin hänellä olisi ollut dynamiittia suussa [– –]. Kun hän oli koonnut pirstaleet, sen mikä [julkisen käymälän] hajusta jäi, sillä sanoja ei hänellä enää ollut, hän jatkoi menoa toisenlaisena kuin äsken”.

Lue loppuun →

Sodan jäljet muistoissa ja maisemassa

19.8.2022,
Kommentoi

Suomen sodat ovat jättäneet jälkensä niin maisemaan kuin ihmisten mielikuviin kaikkialla Suomessa. Taistelukaivantojen ja korsujen ohessa sota-ajan rakennushankkeiden aikaansaannoksiin lukeutui jälleenrakennetut kaupunginosat, upouudet lentokentät sekä huomattava määrä tiestöä. Rakentamisen jäljet ovat näkyneet ympäristössämme näihin päiviin asti ja monet sota-ajan rakennukset ovat sittemmin saaneet uusia, vaihtuvia käyttötarkoituksia. Myös hylätyt rauniot ovat löytäneet uudet käyttäjänsä esimerkiksi lasten leikkipaikkoina, geokätköilyssä ja suunnistajien maamerkkeinä.

Lue loppuun →

Inkerikot, vatjalaiset ja setot

5.8.2022,
Kommentoi

Harva osaa luetella kaikki suomen pienet uhanalaiset lähisukukielet: liivi, vatja, inkeroinen, vepsä, karjala sekä joskus karjalan ja viron alle luetut lyydi ja seto. Vahvana äidinkielenään liiviä puhuvia ihmisiä ei enää ole, ja vatjaa ja inkeroista puhuu enää muutama ihminen. Tätä enemmän on kuitenkin yhä ihmisiä, jotka äidinkielestä riippumatta pitävät itseään liiviläisinä, vatjalaisina tai inkeroisina, tai tuntevat itämerensuomalaiset juurensa.

Lue loppuun →

Konkkaronkalla lauluksi laittaen

2.8.2022,
Kommentoi

Nuoren ihmisen seksuaalinen herääminen loi vanhoissa kyläyhteisöissä paitsi häkellyttäviä tapaperinteitä myös kokonaisia kirjallisuudenlajeja. Nämä lajit poikivat toki rekilaulusta, kansanlyriikasta jota nelisäkein rallattelivat erityisesti kehitysikäiset nuoret. Rekilauluperinteen ohella nuo laulannat elivät kuitenkin juuri sosiaalisista yhteyksistään, laitettiinhan niitä laulaen piirileikeissä, tansseissa – ja sitten toisaalta tilanteissa ja olosuhteissa, joiden voisi katsoa olevan mahdollisia, hädin hyväksyttyjä yksinomaan vanhojen kyläyhteisöjen luomissa rajoissa. Varsinkin kylätappeluille ja yöstelylle eli yöjalassa kulkemiselle muodostui noissa yhteisöissä omanlaisensa instituutiot, ja juuri vakiintuneen perinteen vuoksi niissä elivät myös kylätappeluihin ja yöstelyyn liittyvät laulutkin.

Lue loppuun →