Vähäisiä lisiä
Kun ensimmäiset pommit olivat marraskuun viimeisenä pudonneet Helsinkiin, hän juoksi koko matkan Arkadiankadulta Töölöntorille ja särkynyt lasi rahisi jaloissa. Perhe oli elossa ja kotitalo pystyssä. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin hän pääsi kielloista huolimatta katsomaan kaatunutta veljeään ja tunnisti tämän mustasta tukasta. Kasvoista ei ollut mitään jäljellä.
”Sunnuntaina klo 20 nousee Jaakko Ilkka vuosisataisesta unestaan, singotaksensa vielä kerran kirouksensa Klaus Flemingille”, ilmoitettiin elokuisena lauantaina vuonna 1935 Uusi Aura-sanomalehdessä. Loppukesän leppeä ilta sai todistaa yhtä niistä sadoista hetkistä, joina 1590-luvulla eläneet historialliset henkilöt – valtaneuvos, käskynhaltija, yliamiraali Klaus Fleming ja nuijasodan talonpoikaisjohtaja Jaakko Ilkka – yhä uudelleen kohtasivat toisensa kulloisessakin nykyisyydessä.
Heureka, Jumbo, lentokenttä, Ikea. M-juna, bussi nro 731, kehärata. Koti, lähikauppa, kirjasto, koulu. Myyrmäki, Tikkurila, Sotunki, Askisto, Riipilä, Länsimäki.
Vantaa on suomalaisten kaupunkien keskuudessa kiinnostava yhdistelmä vanhaa Helsingin maalaiskunnan perintöä ja urbaania kasvukeskusta pääkaupungin kupeessa. Vantaan kaupunkiajan historia alkaa vuodesta 1974, jolloin Vantaan kauppala, entinen Helsingin maalaiskunta kohotettiin viimein kaupungiksi. Samalla sai päätöksen pitkään jatkunut pohdinta siitä, mitä osia maalaiskunnasta tulisi yhdistää pääkaupunki Helsinkiin. Tilanne ratkesi Vantaan itsenäisyyteen. Vantaalaisen kaupunki-identiteetin ja vantaalaisuuden kehitys saattoi alkaa.
Millaista on elää Vantaalla? Tämä on avainkysymys, joka esitetään entisille, nykyisille ja tuleville vantaalaisille Vantaalainen elämä -muistitietokeruussa.
Historiantutkimus ei ole pelkästään menneen tutkimista, vaan samalla se heijastaa jotain nykyajan maailmasta. Kun lähdeaineistona käyttää muistitietoa, tämä korostuu entisestään. Muistot muodostuvat eletyn elämän pohjalta prosessissa, jossa myös muistelun nykyhetki vaikuttaa: esimerkiksi muisteluhetken puheenaiheita tai käytänteitä saatetaan peilata muisteltavaan aikaan. Vertailulta ei siis voida välttyä, mutta juuri muistelussa vertailun kohteeksi päätyvät asiat tuottavat kiinnostavaa tietoa ihmisten käsityksistä.
1970–80-lukujen interrail-matkailijoiden matkakokemuksia muistelun avulla tutkiessani eteeni on noussut muutamia jatkuvasti toistuvia teemoja, jotka muistelijat katsovat ominaiseksi ”entisajan” matkailulle. Ennen ei ollut internetiä, matka- tai älypuhelimia eikä muovirahaa. Nämä kaikki erot kytkeytyvät enemmän tai vähemmän tietoverkkojen kehittymiseen ja nopeutumiseen – yleisemmin digitalisoituvaan maailmaan. Olemme tietoverkkojen avulla lähes jatkuvasti kytkeytyneitä moniin suuntiin. Elämisen tahdin kiihtyminen näkyy matkojen muisteluissa.