Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2022

Sammon tarina – mytologiaa vai satuperinnettä?

25.2.2022,
Kommentoi

Kielen, kirjallisuuden ja kansanrunoudentutkija Emil Nestor Setälä (1864–1935) julkaisi vuonna 1932 suurteoksensa Sammon arvoitus. Siinä hän luetteli kunnioitettavan määrän samporunojen satuaihelmia. Listaan sisältyvät mm. ”ansiotyöt” (kosijoille määrätyt ylivoimaiset tehtävät), ihmeellinen mylly, joka jauhoi omistajalleen ”kaikkea hyvyyttä”, pakenijoiden heittämien esineiden muuntuminen takaa-ajajien esteiksi sekä henkilöiden muuttuminen eläimiksi, esimerkiksi vaakalinnuksi. Setälä on kiinnittänyt huomiota myös saduista omaksuttuihin yksityiskohtiin. Runoissa puhutaan unineuloista ja kuvataan Pohjolan tyttären kauneutta – neito on niin hieno ja läpikuultava, että ”lihan läpi luu näkyy, luun läpi yin näkyy”.  Setälä huipentaa luettelonsa johtopäätökseen, joka on huomion arvoinen vielä tänäkin päivänä: ”Edellä esitetystä selviää aivan riittävästi, mikä erinomaisen tärkeä lähde sadut ovat myöskin runomittaisten kertovain tarinain ymmärtämiselle. Ilman tämän lähteen huomioon ottamista ei samporunosto ensinkään voi olla käsitettävissä.”

Lue loppuun →

Kiven Kullervo herää keväisin

18.2.2022,
Kommentoi

Aleksis Kiven huippusesonki ajoittuu lokakuun ensimmäisille viikoille. Hänen esikoisnäytelmänsä sankari Kullervoinen sijaan nousee vasta kevään koittaessa jaloilleen kuin karhu talviuniltaan. Kevätauringon voimistuessa Kiven hurjapäinen peto saa palkinnon eliittikilpailussa ja kutsutaan sivistyneistön kalaaseihin, joissa häntä ihaillaan hyvin tärkätyissä paidoissa ja jopa pilkettä silmäkulmassa. Miten ihmeessä Kiven terävähampainen kontio solahtaa niin sulavasti Helsingin seurapiireihin?

Kalervon pojan salonkikelpoisesta kevätsesongista voi etsiä tietoa uudesta Kullervon digitaalisesta kriittisestä editiosta, jossa kerrotaan teoksen kirjoittamisen vaiheista ja näytelmän tiestä estradeille.

Lue loppuun →

Kauppakirjanpitäjän eriskummallinen idea

14.2.2022,
Kommentoi

Eräs kauppiassäädyn jäsen Tukholmassa, herra C. G. Zetterqvist, on saanut eriskummallisen idean julkaista suomalainen runo käännettynä kaikille mahdollisille kielille, mistä vain käännöksiä voisi hankkia. Antamatta tälle yritykselle varsinaista kirjallista painoarvoa ja merkitystä on kuitenkin myönnettävä, että se on ainutlaatuinen lajissaan ja voi myös omalta osaltaan vaikuttaa suomalaisen kirjallisuuden ja sen tähän mennessä tärkeimmän ainesosan, kansanrunouden, tunnetummaksi tekemiseen ulkomailla. Muutenkin on huomionarvoista, että kauppakirjanpitäjä omistautuu sellaiselle yritykselle, jota suunnitelman mukaisesti toteutettuna ei luonnollisesti voi saada aikaan ilman runsaita kuluja. Myös kuuluu herra Z. olevan suomea osaamaton ja kiinnittäneen huomionsa kyseessä olevaan runoon ruotsinkielisen käännöksen kautta. (Helsingfors Morgonblad 12.6.1843, käännös blogin kirjoittajan.)

SKS:n uusi verkkojulkaisu Jos mun tuttuni tulisi esittelee nyt tämän kauppakirjanpitäjän eriskummallisen idean tulokset.

Lue loppuun →

Kielellä tehdään uskontoa

11.2.2022,
Kommentoi

Viime vuosina on ollut muodikasta puhua niin sanotusta eletystä uskonnosta. Tällä viitataan tutkimukselliseen näkökulmaan, jossa keskitytään uskonnollisiin käytäntöihin ja uskonnon materiaaliseen puoleen. Eletyn uskonnon näkökulma on kieltämättä tärkeä: historiallisesti uskonnontutkimus on keskittynyt uskomusten, oppien ja pyhien kirjojen tutkimiseen arjen uskonnollisuuden kustannuksella. Menetelmällisesti eletyn uskonnon näkökulma korostaa käytäntöjen etnografista tutkimista tekstien analyysin sijaan.

Niin tervetullut kuin eletyn uskonnon näkökulma onkin, on kielen, tekstien ja puheen analyysillä edelleen paikkansa uskonnontutkimuksessa. Sosiologi Nilüfer Gölen huomio islamista ja eurooppalaisten uskontosuhteesta osoittaa tämän hyvin:  

Lue loppuun →

Mielenterveyden mysteerin äärellä

4.2.2022,
Kommentoi

SKS kerää parhaillaan mielenterveyteen liittyvää muistitietoa. Aihe on mitä ajankohtaisin, sillä mielenterveydestä keskustellaan tänään laajalti yhteiskunnan ja kulttuurin eri tahoilla. Esimerkiksi viimeisen parin vuoden aikana iltapäivälehdet ovat täyttyneet ”näin korona koettelee mielenterveyttäsi” ja ”koronakriisin jälkeen uhkaa mielenterveyskriisi” -tyyppisistä otsikoista. Kuluvan vuoden alussa mielenterveys nostettiin myös yhdeksi aluevaalien keskeisimmistä teemoista, kun moni ehdokas asetti mielenterveyspalvelujen saatavuuden vaaliteesiensä keihäänkärjeksi ja vaaleja nimitettiin ”mielenterveysvaaleiksi”. Tuskin kukaan meistä voi tänä päivänä välttyä mielenterveyttä koskevalta puheelta – niin olennaisesti se on ujuttautunut osaksi politiikan, median ja arjen keskusteluitamme.

Vaikka mielenterveyspuhe on tullut osaksi arkeamme, on kuitenkin epäselvää, mitä mielenterveys lopulta on ja miten se oikeastaan ymmärretään arkiajattelussamme. Jo terveyttä itsessään on historian saatossa kuvattu arvoituksena tai mysteerinä, jonka ratkaisemiseksi ja parhaan mahdollisen terveyden saavuttamiseksi on eri aikoina kehitelty mitä mielikuvituksellisimpia rohtoja ja välineitä. Nykyaika ei tee tästä poikkeusta. Esimerkiksi erilaiset kehon toimintoja ja aktiivisuutta mittaavat älylaitteet sekä verkossa tarjolla olevat itsehoito-oppaat näyttäytyvät ajallemme tyypillisinä keinoina parhaan mahdollisen terveyden saavuttamiseksi. Ne ovat osa aikamme individualistista kulttuuria, jossa (mielen)terveyden ylläpito on yksilön vastuulla ja tapa määrittää ihmisen yhteiskunnallista arvoa.

Lue loppuun →