Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2020

Suomalaisten kielikokemuksia kootusti: asenteita ja arvostuksia, variaatiota ja vaikenemista

27.11.2020,
1

Kun nykyään kolmikymppinen Heikki muutti kouluiässä Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiseudulle ja huusi pallopelin melskeessä ”polttakkee”, luokkakaverit ivailivat hänen murteestaan. Yhtä lailla kielensä vuoksi kiusatuksi tuli 1940-luvulla syntynyt karjalankielinen Anneli sodanjälkeisessä Savossa. Markku on sen sijaan kokenut voivansa käyttää omaa kaakkoishämäläistä murrettaan tilanteesta riippumatta. Siinä missä kuopiolainen Emmi hehkuttaa murteiden arvostuksen nousua, Etelä-Savosta kotoisin oleva Timo ei kaihda kertoa, että häntä länsirannikolla puhuttavat murteet ärsyttävät.

Kuopiolainen Emmi arvostaa suomen kielen rikkautta ja nauttii kielellä leikittelystä Hän käyttää päivittäin englantia, ja työssään yrittäjänä hän kuulee erilaisia kieliä. Kuva: Sakari Röyskö.

Tällaisia ja lukemattomia muita yksityiskohtia paljastuu Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen haastatteluaineistosta, jota olemme viime vuosina tutkineet. Tämän aineiston kautta pääsee kurkistamaan laajasti eri-ikäisten ja -taustaisten Suomessa asuvien kielelliseen historiaan ja esimerkiksi eri kielten käyttöä ja monikielisyyttä koskeviin kokemuksiin, joista edellä on välähdyksiä. Yksityiskohdat ja yksittäiset kokemukset linkittyvät joskus yllättävästikin toisiinsa. Myös haastattelupuheen variaatio tarjoutuu tutkimuksen kohteeksi.

Lue loppuun →

Koronapäiväkirjat dokumentoivat poikkeusaikaa

20.11.2020,
1

16.3.2020, maanantai.  Kotona keittiön pöydän ääressä, Radio Suomi auki. Hienoa kyllä, että IT pystyi niin nopeasti hoitamaan meille nämä läppärit, jotta voimme työskennellä kotona.  Katsoin juuri keruupostin ja sinne olikin viikonlopun aikana saapunut paljon vastauksia viime viikolla alkaneeseen Koronakevät-keruuseen, mutta olihan se odotettavissakin. No nyt pääministeri sitten julisti Suomeen poikkeustilan. Arkiston tutkijasalitkin suljetaan. Kuulostaa hurjalta. Pelottavalta. Tämä on kyllä sellainen hetki joka ei varmasti unohdu.

Tuo päivä, kuten koko kevät oli todellakin poikkeuksellinen. Kukin meistä käsitteli uutta tilannetta tavallaan, moni löysi avun ajatustensa jäsentämiseen kirjoittamisesta. Facebookissa ruodittiin hallituksen toimia, analysoitiin tautitilannetta ja viranomaisten strategioita.  Yksi avautui koko kansalle blogissaan tai lyhyemmin Twitterissä koronapäiväkirjat-aihetunnisteella, introvertimpi uskoutui päiväkirjalleen.

Lue loppuun →

Matthias Salamniuksen kalevalamittainen kristillinen eepos vuodelta 1690

13.11.2020,
1

Kalevala ei ollut ensimmäinen suomenkielinen pitkä runomuotoinen teos eikä sen käyttämä runomitta pelkästään esikristillisten aiheiden kieli. Vuonna 1690 Matthias Salamnius julkaisi 2265-säkeisen runoelman Ilo-Laulu Jesuxesta.

Ilo-Laulu kertoo kristillisen evankeliumin moitteettomalla kalevalamitalla Mikael Agricolan sata vuotta vanhemman Passion pohjalta. Passio kokosi neljä evankeliumitekstiä yhdeksi tarinaksi. Salamnius muokkasi tämän tarinan helpommin hahmotettavaksi ja omaksuttavaksi. Teoksen 28 lukua rakentuvat suullisten laulujen pituisiksi ja kussakin on selkeä päähenkilö. Pitkä lopetusjakso puhuttelee suoraan lukijaa ja kertoo, miten evankeliumit ja kristillinen opetus pitäisi ymmärtää.

Lue loppuun →

Voipaalan kummitukset – kirjoituskutsu pääkaupunkiseudun aaveista

6.11.2020,
Kommentoi

Koskaan ei tiedä, missä kohtaa seuraavan jännittävän kummitustarinan. Näin kävi itselleni, kun istahdin heinäkuussa kampaajan tuoliin. Keskustelu ajautui helsinkiläisiä kummitustarinoita käsittelevään tietokirjaan, jossa olin toisena kirjoittajana vuonna 2018. Yllättäen kampaajani alkoi kertoa lapsuutensa asuinympäristöstä, Valkeakoskesta ja erityisesti Voipaalasta ja sen kummituksista. Tarina oli niin mielenkiintoinen, että heti päästyäni kotiin laitoin hakukoneen laulamaan. Paljastui, että Voipaalan kummitukset ovat omalla alueellaan hyvin tunnettuja, ja heistä on kerrottu 1900-luvun alusta lähtien.

Lue loppuun →