Vastikään viime viikolla ilmestyi levy nimeltä Kalevala elävänä tai kuolleena. Se on
osa Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion työstämää KalevalaFest-hanketta,
jonka myötä on odotettavissa Kalevalan
tuoretta tulkintaa myös konserteissa, pienoisnäytelmissä ja lapsien laatimissa
tarinoissa. Kesän alussa tapahtumapuutarha
Botaniassa Joensuussa avattiin näyttely, jossa on esillä Kalevala-aiheisen
hiekkaveistoskilpailun satoa. Sami Makkosen kauhusävytteisen Kalevala-sarjakuvan ensimmäinen painos myytiin loppuun, ja teos
lisättiin Lukuklaani-hankkeen kaikille yläkouluille toimitettavaan
kirjapakettiin. Ylen Kalevala palaa! -podcastissa
etsittiin nykypäivän vastineita Kalevalan
hahmoille. Tässä muutama esimerkki viime aikojen uutisista, joiden voidaan
sanoa käsittelevän Kalevala-muunnelmia, ja niitä tulee jatkuvasti lisää.
Kalevala-muunnelmat ovat jollain tavalla Kalevalaa versioivia uusia teoksia. Yhtä
hyvin voisi puhua Kalevalan
adaptaatioista, mutta itse käytän mieluummin suomenkielistä termiä. Puhtaimmat
muunnelmat saattavat toistaa kansalliseepoksen tarinan sellaisenaan vain
kohderyhmänsä kannalta välttämättömissä määrin lyhentäen tai muokaten.
Tällaisia muunnelmia ovat esimerkiksi monet lasten Kalevalat ja
murre-Kalevalat. Toisessa ääripäässä ovat sellaiset Kalevala-muunnelmat, joiden
sisällöllä ei juurikaan ole tekemistä Kalevalan
kanssa, mutta jotka lainaavat siltä muotoelementtejä. 2000-luvun tunnetuin
esimerkki lienee Kalevauva.fi, netin keskustelufoorumeilta ”nykypäivän
kansanperinnettä” keräävä ja lauluiksi yhdistelevä yhtye. Jälkimmäisestä
Kalevala-muunnelman tekeekin ennen kaikkea se, että se nimellään ja
esittäytymisillään yhdistää tekemisen tapansa Kalevalaan ja kansanrunouteen.
Lue loppuun →