Vuotuinen kierroksemme auringon ympäri kestää lähes kuusi tuntia yli 365 vuorokauden. Joka neljänteen vuoteen on siis tarvittu yksi vuorokausi lisää, jotta vuodenajat ja kalenteri säilyisivät samassa rytmissä. Gregoriaaninen kalenteri kohensi vuonna 1582 juliaanista kalenteria siten, että siirryttiin 11 päivää eteenpäin, ja tulevat tasasataluvut eivät olisi karkausvuosia, paitsi 400:lla jaolliset kuten 1600 ja 2000. Mutta tuokaan tarkkuus ei riitä nykyihmiselle, jonka aikaa rukataan jopa karkaussekunneilla.
Karkausvuosi on käytännössä melko helppo muistaa siitä, että se on neljällä jaollinen ja samana vuonna kuin kesäolympialaiset – aikaisemmin myös talviolympialaiset. Karkauspäivän tiedämme olevan helmikuun 29. päivä. Hankalampaa oli ennen vuotta 2000, kun karkauspäivä oli kalentereissa jo 24.2., ja helmikuun lopun nimipäivät siirtyivät yhdellä eteenpäin. Outo sijainti oli jäänne roomalaisten kalenterista, karkauskuukaudesta heidän vuotensa lopussa. Karkaus eli hypähdys (engl. leap) taas tarkoitti Kustaa Vilkunan mukaan sitä, että kyseisenä päivänä puutikkua vain nostettiin muttei siirretty kodin aikalaudan kolosissa.