Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015

Munkokinkon jäljillä

27.3.2015,
Kommentoi

Oli perustettu Elävien Runoilijoiden Klubi.
”Mistä sen tietää, onko runoilija elävä vai kuollut”, Pompierus kysyi.
Kyllä se runoilija elää, jota yksikin lukee, Masku sanoi.
”Mutta mistä sen tietää”, Pompierus intti.
”Mistä sen tietää, jos se on se itse.” (Maskuja 2002, 97.)

Leikkisästi runoilijan elossa olon ehtoa ja suvereeniutta pohtiva runo on Mirkka Rekolan Maskuja-kokoelmasta (1987, laajennettu painos ilmestyi vuonna 2002). Rekola kuoli helmikuussa 2014, mutta hänen runoillaan riittää lukijoita: runoilija Mirkka Rekola elää edelleen.

Lue loppuun →

Viekö tarinan taika tiedon perille?

20.3.2015,
Kommentoi

Olipa kerran tietokirjallisuus, jolla meni huonosti. Kaikki pitivät sitä auttamattoman vanhanaikaisena eikä kukaan halunnut olla sen kaveri, sillä olihan netti paljon kiinnostavampi. Tietokirjallisuuden serkusta kaunokirjallisuudesta kuitenkin vielä tykättiin, vaikka tietokirjallisuuden mielestä serkku oli aivan yhtä vanhanaikainen. Eräänä päivänä tietokirjallisuus keksi, että suosiota saadakseen se voisikin alkaa matkia kaunokirjallisuutta. Se tajusi, että sekin voisi kertoa koukuttavia tarinoita, joiden ansiosta ihmiset alkaisivat taas pitää siitä.

Kertomukset auttavat ihmistä ymmärtämään maailmaa. Asia, joka on esitetty tarinan muodossa, on helpompi hahmottaa ja muistaa kuin esimerkiksi luettelon sisältö. Siksi tietokirjallisuudessakin hyödynnetään kertovaa tyyliä yhä useammin.

Lue loppuun →

Kirjan mutkikas matka maailmalle

13.3.2015,
Kommentoi

Suomalaisen kirjallisuuden vieminen maailmalle – mitä kaikkea se vaatii? Aiheesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, erityisesti viime syksyn Frankfurtin kirjamessuille valmistautuessa ja niiden jälkeen. Monen kirjantekijän toiveet ovat onnistuneiden kirjamessujen jälkeen korkealla. Kiinnostava teos tai kirjan menestys Suomessa ei kuitenkaan riitä takeeksi menestyksestä ulkomailla. Teoksen kääntäminen omin päin ja sitten kauppaaminen ulkomailla ei onnistu, vaan on saatava ulkomainen kustantaja ostamaan teoksen käännösoikeudet. Sitten asialle tarvitaan ammattikääntäjä ja on otettava paikallisen kustantajan levitys- ja markkinointikanavat käyttöön, jotta käännös varmasti löytää tiensä paikallisten lukijoiden käsiin.

Suomalaisen kirjallisuuden lisääntynyt kansainvälinen näkyvyys edesauttaa tulevaa myyntityötä, kaiken takana kuitenkin on se, että myyjät tuntevat kohdemaan kiinnostukset ja että heillä on oikeat verkostot.

Lue loppuun →

Viivasta asiaa

6.3.2015,
Kommentoi

Teksteissä esiintyvät viivat jäävät yleensä huomiotta. Painetuissa teksteissä ne ovatkin pääasiassa vain teknisiä merkkejä, esimerkiksi tavuviiva rivin lopussa osoittaa, että sana jatkuu seuraavalla rivillä, ajatusviiva rivin alussa osoittaa repliikin alkamista tai pitempi poikkiviiva tekstikappaleen jälkeen osoittaa luvun loppua. Lukiessa näitä viivoja ei pane edes merkille.

Käsikirjoituksissa viivojen asema on kuitenkin toinen. On esimerkiksi viivoja, joilla on vedetty yli korjauksen kohteena ollut aiempi, ”poistettu” teksti. On viivoja, jotka osoittavat, mihin kohtaan tekstiä marginaaliin kirjoitettu lisäys kuuluu. (Ks. kuva 1.) Aleksis Kivi osoittaa alleviivauksella (ja numeroinnilla) tekemänsä sanajärjestysmuutokset. (Ks. kuva 2.) Jotkut kirjailijat puolestaan osoittavat yliviivauksella, että kyseinen kohta käsikirjoituksesta on kirjoitettu puhtaaksi toisaalle (ks. esim. Karhu 2012, 57). Käsikirjoituksissa on siis viivoja, jotka taitossa tai kriittisessä editoinnissa täytyy tulkita, jotta teksti julkaistaan kirjailijan aikomukset huomioon ottaen.

Lue loppuun →