Mitä kirjallisuutta on kriittinen editio?

Kirjallisuuden kriittisestä editiosta (engl. critical edition) käytetään myös nimitystä tieteellinen editio (engl. scholarly edition), mutta minkälaista tiedettä sen tekeminen vaatii? Onko kyseessä tiedekirja vai tietokirja?

Kriittisen edition ytimessä on valitun tekstin (romaanin, näytelmän, asiakirjan tms.) esittäminen tavalla tai toisella tarkistettuna ja analysoituna versiona. Tämä tarkistaminen vaatii alkuperäistekstien vertailua, sillä niin kuin hyvin tiedetään, kirjalliset tekstit muuttuvat eri syistä aikojen kuluessa. Niitä editoidaan, lyhennellään ja muutellaan, myös kirjailija itse saattaa tehdä revisoidun version.

Lue loppuun

Suon kutsu

Vihreäharsoinen haltiatar sanoi: ”Kauneinta on suo. Sitä ei voi selittää. Liukukaa kerran veneessä mustaa suojokea, kun taivas on himmeän sininen, ja kuu paistaa, ja suosta nousee usvaa ja väkevän pursun lemua!”

Näin tunnelmoi Katri Vala runossaan Haltiattaret kokoelmassa Kaukainen puutarha (1924). Mielikuva on vahva: usvainen joki, kuutamo, suopursujen väkevä tuoksu. Kansanperinteen suoaineistoista lehahtaa suopursun huumaavan tuoksun ohella kuolema, sairaus ja eräänlainen ”puolimaailman” henki; suo ei ole kunnolla elävien eikä kuolleiden, vaan liminaalinen rajamaailma. Suo torjutaan pelottavana, mutta se myös kutsuu ja houkuttaa. ”Aalo, Aalo, piikaiseni, tuletkos suden seuraan suolle?” ovat kohtalokkaat sanat Aino Kallaksen Sudenmorsiamessa (1928). ”Niin tänä hetkenä meni häneen Daimoni, niin että hän riivattiin”.

Lue loppuun

FolkJamin myyttinen maantiede

”Ai, sulla on oikein supikkaat.” Kyllä, jalassani on todellakin uuden karheat, joskin vuosia käyttämättömänä kenkätelineessä levänneet supikkaat. Olen tullut elämäni ensimmäiselle FolkJam®-tunnille ja iloinnut jo ennakolta siitä, että kesälomareissulla ale-laarista mukaan tarttuneille kengille tulisi vihdoin asianmukaista käyttöä. Ilo tosin muuttuu häpeän sekaiseksi huoleksi, kun huomaan supikkaideni olevan salin ainoat ja erottuvan räikeästi muiden mustista tanssikengistä ja sisälenkkareista. Kansantanssia harrastavan nuoren naisen äiti toteaa osaaottavasti, että hänen tyttärelleen supikkaista tulee aina kauheat rakot.

Huolet väistyvät, kun ”kansanjammailu” alkaa. Ohjaaja, ”FolkJam-emäntä”, on innostava (mutta ei tekopirteä) ja askelkuviot kyllin yksinkertaisia (mutta eivät junnaavia). Tunnin aikana liu’utaan tunnelmasta toiseen: sottiisista minettiin, poloneesista valssiin ja polkkaan. Aerobic-tuntien ja kuntosalien äänimaisemaa kammoksuvaa ilahduttaa se, että taustalla soi taukoamattomasti laadukas nykykansanmusiikki. Liikekieli on tanssillista ja syke pysyy hyvänä – vettä voi käydä hörppimässä salin reunalla omantunnon mukaan. Tämähän toimii!

Lue loppuun

Rakkaudesta lukemiseen

Marraskuussa päättyvä Elämää lukijana -keruu on ollut tämän vuoden suosituin SKS:n keruu. Vastausaikaa on vielä viikko, 15.11. asti, ja vastauksia on tähän mennessä tullut jo viitisensataa. Suomalaiset ovat lukijakansaa, kuten todetaan keruuilmoituksessa ja Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa Helsingin kirjamessujen aikaan 29.10. Rakastamme lukemista.

Saapuneiden keruuvastausten perusteella lapsuuden lukukokemukset ovat merkityksellisiä myöhempää elämää ajatellen. Tässä suhteessa vastaukset ovat samanlaisia. Äiti luki ääneen. Isä ja mummo lukivat. Se, mitä luettiin, riippuu vastaajan iästä. Joka sukupolvella on omat lapsuudenkirjansa.

Lue loppuun