Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014

Kauniissa joukoss!

28.5.2014,
Kommentoi

Helatorstaista kesäkuun loppuun saakka kulkivat Ritvalan kylän tytöt iltapäivisin käsi kädessä, neljä-viisi tyttöä rinnan pitkin kylän teitä, ja lauloivat vanhoja runoja. Kylän päätiet kuljettuaan he pysähtyivät Helkavuodella ja jatkoivat lauluaan hitaassa piirissä. Lopuksi he palasivat yhä laulaen ja hitaasti kävellen kylään, jossa huviteltiin, tanssittiin ja leikittiin loppuilta.

Harva kansanomainen juhla on aiheuttanut samanlaista ihmettelyn ja lähteiden taakse pääsemisen tarvetta kuin Sääksmäen Ritvalan helkajuhla. Edellisten tietojen antaja Elias Lönnrot kyseli juhlista ja niihin liittyvistä lauluista koleralääkärinä kulkiessaan vuonna 1831. Kukaan 1800-luvun tallentajista ei päässyt seuraamaan itse juhlaa, vaan teki kuvauksensa haastatteluiden pohjalta. C A. Gotlundille järjestettiin vuonna 1824 pieni yksityisnäytöskin. Kun Axel Olai Heikel vuonna 1881 tuli varta vasten juhlille, eivät tytöt enää laulaneet vanhoja helkavirsiään. He kokeilivat, totesivat etteivät muista ja valittivat, ettei ollut ”arkkia” eli painettua versiota laulusta mukana, ja lähtivät katsomaan rantaan saapuvaa höyrylaivaa.

Lue loppuun →

Runo, rytmi ja toisto

23.5.2014,
1

Runous perustuu monenlaiselle toistolle ja toiston variaatiolle. Siinä toistuvat sanojen painot tai äänenkorkeudet, äänteet, tauot, rakenteet ja ajatukset. Erilaisia toiston ja variaation lajeja pohditaan SKS:n juhlasalissa 26.–27.5. työpajaseminaarissa Parallelism in Verbal Art and Performance.

Parallelismi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan asioiden rinnakkaisuutta, yhdensuuntaisuutta tai kertaamista. Tyypillisimmillään kyse on kahdesta tai useammasta ainakin osin samansisältöisestä, mutta erilaisesta säkeestä: Laitan reppuni laulamaan, tarinaa kertomaan. Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen.
Lue loppuun →

Kiireellä kuoppaan osa 2 – Aleksis Kiven peijaiset

16.5.2014,
3

jatkoa edelliseen…

Koska piirtäjäksi pyydettyä, mutta junasta myöhästynyttä E. A. Forssellia ei alkanut kuulua Syvälahden torpalle, yritettiin kuolleesta piirtää varjokuva (siluetti). Huone pimennettiin ja Kiveä nostettiin istuvaan asentoon, mutta kehnon lampun valossa saatiin aikaiseksi vain kehno piirros. Tällä välin seurueen naiset olivat koristelleet arkun kannen laakeriseppeleellä, sypresseillä ja murattiköynnöksillä. Aspelinin kertoman mukaan Nervanderin hommaaman seppeleen lisäksi myös Emilie Bergbom oli lähettänyt laakeriseppeleen, joten toinen seppele laitettiin vainajan päähän ja toinen arkun kanteen pään kohdalle.

Juuri kun arkun kantta oltiin asettamassa lopullisesti paikoilleen, saapui reellä paikalle junasta myöhästynyt Forssell, joka saman tien ryhtyi piirtämään Kiven kuvaa. Tämän sittemmin kadonneen piirroksen perusteella teki Albert Edelfelt kuuluisimman Kiveä esittävän kuvan (ks. esim. Kansallisbiografian Kivi-artikkeli), joka julkaistiin ensi kerran toukokuussa 1873 Julius Krohnin toimittamassa Suomen Kuvalehdessä (entinen Maiden ja Merien takaa).

Lue loppuun →

Kiireellä kuoppaan osa 1 – Aleksis Kiven peijaisten valmistelu

13.5.2014,
Kommentoi

Aleksis Kivi kuoli 31.12.1872 Tuusulassa veljensä Albertin torpassa, jossa oli ollut vaivaishoidossa kymmenen kuukautta. Kuolinhetki oli uudenvuoden aaton aamulla neljän tienoilla, ja Albert lähti hetikohta ilmoittamaan asiasta ”Helsingin herroille”.

Kiire ja nopeus leimaakin Kiven hautajaisvalmisteluja. Kivi kuoli tiistaina 31. joulukuuta ja seuraavana lauantaina 4.1. hänet jo haudattiin, ja välissä oli vielä Uudenvuodenpäiväkin. Albert-veli kävi tällä välin Helsingissä sekä varmaankin tulomatkalla Tuusulan kirkolla sopimassa hautausjärjestelyistä (pappi, kuolinkellot, hautapaikat, haudankaivuu, arkku) sekä tilaamassa syötävät ja juotavat Saksan talossa pidettäviin peijaisiin. Ja varmaankin laittoi viestiä menemään Emanuel- ja Juhani-veljille Nurmijärvelle. Jälkipuheiden mukaan Albert hieman liioitteli järjestelyissään tai ylitti ainakin sovitun budjetin. Mutta toisaalta helsinkiläisetkin yrittivät saada jotakin ylevää ja näyttävää aikaan.

Lue loppuun →

Siitä puhe mistä puute – Väinö Linnan ”rivoudet”

6.5.2014,
Kommentoi

Väinö Linna-mytologiassa liikkuu edelleen Tuntemattoman sotilaan sensurointiin liittyen mielikuva, että Tuntemattomasta olisi karsittu liian härskiä kieltä. Tämä myytti syntyi ennen kaikkea Harry Järvin Aftontidning-lehdessä 29.4.1955 julkaistusta kirjan esittelystä, jossa hän kertoi, että Linnan kieli noudattaa muuten rintamamiesten kieltä, mutta siitä on kustantajan pyynnöstä sensuroitu ”seksuaalirivo terminologia”. Samaan asiaan viittasi myös Atos Wirtanen Expressenissä 21.6.1955. Mistä tämä tieto arvostelijoilla tässä vaiheessa oli peräisin, ei ole tiedossa.

Ajatusta vahvisti kuitenkin Väinö Linna -kirjassaan (1963) Nils-Erik Stormbom, joka oli kääntänyt Tuntemattoman sotilaan ruotsiksi jo vuonna 1955. Storbom kirjoittaa, että teoksesta oli karsittu muun muassa ”eräitä naturalistisia puheenvuoroja – enimmäkseen sukupuolielinten kansanomaisia nimityksiä”.

Lue loppuun →