Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Elävä kirjailija, elävä arkisto

31.1.2014,
Kommentoi

Arkistosaliin tuli asiakkaaksi kirjallisuudentutkijakollega, joka kertoi anekdootin: Mika Waltarin kuoltua vuonna 1979 kirjallisuuden professori Kai Laitinen avasi yliopistolla praktikumin toteamalla tapahtuneen ja lisäämällä, että nyt voidaan tämänkin kirjailijan tuotanto asettaa paikalleen.

Kirjallisuudentutkijoita juttu naurattaa, ehkä siksi, että ajatus on niin tuttu: kuollut kirjailija on parempi tutkimuskohde kuin elävä. Kuollut kirjailija ei julkaise enää uusia romaaneja, joiden myötä tuotannon kokonaisuus muuttuisi. Ja vaikka kirjailijaa ei pidetäkään teostensa tulkkina ja selittäjänä, jotain vapauttavaa voi olla siinä, että tämä ei ole enää teoksistaan tehtyjä tulkintoja edes kuulemassa. Parhaassa tapauksessa jäljellä on sopivasti arkistoaineistoa, johon tulkinnat niin teoksista kuin elämästäkin voi perustaa – kirjailijan väittämättä vastaan tässäkään.

Lue loppuun →

Tuntematon kirjallisuus

28.1.2014,
Kommentoi

Sillä on merkitystä, mitä kirjaa luet. Enkä nyt aio syventyä siihen, miten lukemamme kirjat meitä muuttavat, vaan siihen, ettei ole ihan sama, mitä versiota (kirjan kappaletta) jostakin kirjasta luet. On hyvä tietää, että kirjojen tekstit voivat elää painoksesta toiseen.

Tällainen tiedostamisen vaatimus saattaa peruslukijasta tuntua jopa snobismilta, mutta ei se sitä ole. Käsittääkseni esimerkiksi maalaustaiteen puolella on todellakin aika paljon väliä sillä, mitä versiota jostain maalauksesta tarkastellaan. Ja elokuvastakin katsotaan mieluummin täysimittaista ohjaajan versiota eikä mitenkuten saksittua ”lyhäriä”.

Lue loppuun →

Kaipaatko loitsua?

24.1.2014,
3

Perinteet muuttuvat, se on osoitus niiden elinvoimasta. Sadut eivät aikoinaan olleet lapsille tarkoitettuja, vaan aikuisten keskinäistä perinnettä. Sopivia kerrontatilanteita ja -paikkoja olivat esimerkiksi iltapuhteet talvisaikaan, jolloin tehtiin samalla käsitöitä ja puhdetöitä. Sadunkerronta elävänä instituutiona hävisi Suomessa vähitellen 1800-luvun kuluessa. Karjalassa, Savossa ja itäisillä lähialueilla ovat sekä ortodoksit että luterilaiset herättäneet palmusunnuntaina perheenjäseniä, sukulaisia, kummeja ja naapureita virpomalla. Virpominen toimi siunauksena, hyvän terveyden toivotuksena ja pahan karkottajana. Viime vuosikymmeninä itäinen virpominen on taajamissa alkanut sekoittua läntiseen pääsiäislauantain lastenperinteeseen: pikkunoitina kiertelyyn.

Perinneilmiöiden muuntuminen ja moninaisuus näkyy hyvin välityskanaviensa kautta: lehdistö, tv ja eritoten netti. Lyhytkin vilkaisu sosiaalisen median syövereihin tuottaa ison perinnesadon, jossa on jokaiselle jotakin. Murheelliset voivat kokoontua itkuvirsiryhmiin käsittelemään surujaan äänelläitkennän avulla, toisaalla voi harjoittaa kalevalaista jäsenkorjausta, kuppausta tai erilaisia rentouttavia yrttihoitoja. Voi lähteä maahisten ja metsänhaltijoiden poluille samoilemaan ja ottamaan yhteyksiä metsänhenkiin. Voi liittyä suomiuskoisten ryhmään ja viettää vaikkapa omia juhlia: talvennapaa, helaa tai karhunpäivää. Tai kouluttautua samaaniksi alan retriiteissä.

Lue loppuun →

Elä wie minua keräjiin tästä asiasta!

17.1.2014,
2

Aleksis Kiven teosten kriittisten editioiden laadinnassa joudun ottamaan kantaa siihen, mitä tekstin piirteitä on katsottava kirjailijan tai latojan virheiksi, jotka pitäisi korjata editioon. Tällöin ei voi olla huomaamatta Kiven kielessä esiintyvää runsasta vaihtelua. Sitä on jonkin verran tutkimuksissakin sivuttu, mutta nyt kun Edithissä on saatu valmiiksi alustava xml-pohjainen Aleksis Kivi ‑korpus, joka sisältää kaikki Aleksis Kiveltä säilyneet tekstit – julkaistut teokset, käsikirjoitukset ja kirjeet – muuttelemattomina, kielellisiä piirteitä on helppo etsiä koneellisesti ja analysoida niiden käyttöä.

Esimerkiksi Kiven kielen vaihtelevista piirteistä esittelen kieltoverbin imperatiivia. Kiven teksteistä tähän ryhmään lasken muodot
– yks. 2. pers. elä vs. älä
– yks. 3. pers. elköön vs. älköön
– mon. 1. pers. älkäämme
– mon. 2. pers. elkää(t) vs. älkää(t)
– mon. 3. pers. elkööt vs. älkööt
– optatiivi ellös vs. ällös sekä
– idiomaattinen murremuoto äläst! ’äläpäs’

Lue loppuun →