Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2013

Mitä eroa on tiedekirjoilla ja tietokirjoilla?

29.11.2013,
4

Minulta kysytään toisinaan, ovatko SKS:n kustannustoimittajat erikoistuneet johonkin alueeseen, esimerkiksi editoiko joku vain tiedekirjoja ja joku toinen vain yleisiä tietokirjoja. Vastaus on ei: me kaikki toimitamme sekä tiedettä että tietoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tiede- ja tietokirjoilla ei olisi mitään eroa, päinvastoin.

Itse asiassa SKS:n tiede- ja tietokirjojen eroa on hiljattain terävöitetty entisestään: tiedekirjoihin ilmestyi vuosi sitten leima, joka kertoo, että teos on vertaisarvioitu tiedekirja. Näin tiedekirjat on helppo erottaa SKS:n yleistajuisista tietokirjoista.

Lue loppuun →

Kuka omistaa Kalevalan?

26.11.2013,
2

Olen lähes koko työurani seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti Kalevalaa: tutkimusta, taidetta, käännöksiä, hyödyntämistä. Pari viikkoa sitten olin katsomassa Jari Halosen ohjaamaa elokuvaa Kalevala – Uusi aika, joka sai ensi-iltansa 15.11.

Kalevalasta ei ole juuri elokuvia tehty. Muilla taiteen aloilla Kalevalan tulkinnoista ei ole pulaa. Paavo Haavikon Rauta-ajan vuodelta 1982 muistan hyvin ja varsinkin sen kohun, joka elokuvasta nousi. Jari Halonen on ohjaaja, joka on aikaisemminkin nostattanut tunteita. Olin siis utelias ja vähän jännittynytkin.

Lue loppuun →

Sokean Reetan tapaus

19.11.2013,
4

Elettiin alkuvuotta 2003. Vehkalahden kunta liitettiin Haminan kaupunkiin. Lakattiin käyttämästä television virityskuvaa. Karjalanpiirakka sai EU:n nimisuojan. Maaliskuussa oli oleva eduskuntavaalit. Irakin uhkaava tilanne herätti yleismaailmallista levottomuutta. Suomen pääministerinä toimi Paavo Lipponen.

Kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki arvosteli poliittisen keskustelun tuoksinassa Lipposta ja hallitusta hätäilystä Irak-kysymyksessä. Lipponen lupasi tukea Irakin jälleenrakennusta mahdollisen sodan jälkeen. Hän sanoi: ”Jäätteenmäen lausunto on tavaton, sillä sokea Reettakin näkee, että siellä on aikamoinen valmistautuminen menossa” (HS 17.1.2003). Mitä tapahtui? Seuraavana aamuna arkistosalissa kävi aikamoinen kuhina.

Lue loppuun →

Lumoutumisen ja seikkailun historiaa

15.11.2013,
1

Kolmasti Mount Everestille yrittäneeltä britiltä George Mallorylta kysyttiin, miksi hän haluaa valloittaa vuoren. Hän vastasi lakonisesti “koska se on siellä”. Mallory katosi vuorelle viimeisellä retkellään vuonna 1924 ja hänen jäätynyt ruumiinsa löydettiin sen rinteeltä vuonna 1999. Valtaisa vuoristokirjallisuus tuntee harvoin tarvetta perustella Mallorya seikkaperäisemmin vuorikiipeilyn perusmotiiveja. Kauneus, itsensä voittaminen ja kilpailu ovat perusteita. Riittävätkö ne perusteiksi, kun valloittaja menettää sormensa ja hampaansa? Näin kävi ensimmäisenä Annapurnalle vuonna 1950 kiivenneelle Maurice Herzogille, joka sairasvuoteella saneli teoksen seikkailuistaan. Sittemmin hän toimi Ranskan nuoriso- ja urheiluministerinä ja olympiakomitean jäsenenä.

Englantilainen kirjallisuudentutkija ja vuorikiipeilijä Robert Macfarlane on kirjoittanut valaisevan lumoutumisen historian Mountains of the Mind. A History of a Fascination (Mielen vuoret. Lumoutumisen historia, 2003). Teos kertoo mm. maankuorta koskevista geologisista teorioista 1600-luvulta lähtien. Miten kummallisuuksina pidetyt vuoret pystyttiin luonnontieteellisesti selittämään? Kysymys johti keskusteluun maan pysyvyydestä ja muutoksista. 1600-luvun tiedemiehet nojautuivat Raamatun kertomukseen vedenpaisumuksesta. Teologi, cambridgelainen oppinut ja kuninkaan hovikappalainen Thomas Burnet selitti teoksessaan The Sacred Theory of Earth (1681), että Jumala ei alun perin luonut kaoottisilta epämuodostumilta vaikuttavia vuoristoja, vaan ne olivat syntyneet vedenpaisumuksen väistyessä ja maankuoren kasautuessa vuoristoiksi. Näin vuoret olivat jättimäinen muistutus ihmisen synnillisyydestä.
Lue loppuun →

Kynä kansan kädessä – aura vai miekka?

12.11.2013,
1

Kynällä kyntäjät -logoMonitieteisen teoksen Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa (SKS 2013) julkistamisseminaari järjestettiin marraskuun 4. päivänä SKS:n juhlasalissa. Paikalla oli täysi salillinen kuulijoita ja alustajina joukko kirjan kirjoittajia, jotka kertoivat itselleen merkityksellisistä kansankirjoittajien teksteistä ja niiden tutkimukseen liittyvästä lumosta – ja epätoivosta, jota toisinaan ratkaisuja vaille jäävät arvoitukset tutkijalle tuottavat.

Omalla kohdallani ovi kansankirjoittajien tutkimuksen maailmaan avautui kymmenisen vuotta sitten osoitteessa Mariankatu 19 E. Tuolloin päädyin professori Laura Starkin vinkistä Annan salonkiin, tuolloisen kirjallisuusarkiston johtajan Anna Makkosen (nyk. Kuismin) perustamaan keskustelupiiriin, jossa eri alojen tutkijat kokoontuivat kuukausittain vaihtamaan ajatuksiaan ja tietojaan 1800-luvun kirjoittavista kansanihmisistä ja usein hämmentyneinä ihmettelemään arkistosta löytyneitä kirjoituksia.

Lue loppuun →

Ruokaa ja arjen murusia

8.11.2013,
3

SKS:n kansanrunousarkisto järjesti keväällä yhdessä Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa ruokapäiväkirjakeruun Mitä söin tänään?

Marraskuun ensimmäisenä päivänä oli aika jakaa kirjoituskilpailun palkinnot. SKS:n juhlasalissa pidetyssä tilaisuudessa pääpalkinnon pokkasi helsinkiläinen sähköasentaja Tuuli Lönnroth, asianmukaisesti karjalanpiirakka-pinssi rinnassaan. Paikalla oli myös kaksi kunniamaininnan saanutta: Samuel Sundström ja keruun nuorin vastaaja Vilma Forsström.

Lue loppuun →

Valokuva, hetki!

5.11.2013,
Kommentoi

Työkaveria itkettää ja naurattaa. Itkettää vieraan ihmisen, kauan sitten kuolleen kirjailijan vanhojen perhevalokuvien äärellä. Naurattaa siksi, että itkettää, onhan se absurdia: itkeä arkisten valokuvien äärellä tietämättä mitä ja miksi, kesken työpäivän. Ja silti ymmärrän. Itken joskus samalla tavalla äänitteitä kuunnellessani.

Oman työni lisäksi parhaita työtehtäviä ovat komennukset kuva-amanuenssimme Milla Eräsaaren avuksi silloin, kun kuvakokoelman parissa puuhataan jotain erityistä. SKS:n jäsenten kalenteriin, kirjallisuusarkiston joulu- tai onnittelukorttiin kuvia etsiessä vanhoja kuvia saa selailla enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti. Vaikka kuvat on järjestetty, ne ovat silti sekaisin, sillä tavalla kuin yksityishenkilön kuvakokoelmat ovat.

Lue loppuun →

Separaattorin käyttöohjeet

1.11.2013,
Kommentoi

Vanhan arkistovirkailijan sydän muljahti, kun luin Kati Mikkolan blogitekstin otsikon ”Vaikea asiakas puolustautuu” (19.4.2013). Mitä aineistoa en ole löytänyt? Olenko unohtanut jotain? Mikähän fataali erhe tässä paljastuukaan?

Huoleni oli aivan turha, mutta jäin pohtimaan erilaisia asiakkaita: opintotyön aihetta etsiskeleviä tai gradunsa kanssa tuskittelevia opiskelijoita, arkistoaineistoja hakevia sukututkijoita, kyläkirjantekijöitä, elokuvaihmisiä, kirjailijoita, eri alojen tutkijoita, väitöskirjaansa viimeisteleviä – koko sitä ihmiskirjoa, joka kansanrunousarkistossa asioi. Käyntejä, soittoja, sähköposteja. Muistelin joitain erityisen hankalia salapoliisitehtävänomaisia etsintöjä, tuskanhikisiä puhelinkeskusteluja ja erityisesti joitain häpeän punaa nostattavia ”asiantuntijalausuntojani” milloin mistäkin asiasta.

Lue loppuun →