Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2013

Onko syksyssäsi kekrin mentävä aukko?

25.10.2013,
1

Muovisia kurpitsoja, limaisia hämähäkkejä, kimaltelevia pääkalloja. Tällaisena – pikimustana ja kirkuvan oranssina – kaupat tarjoilevat piristystä pimeään syksyyn. Halloween on rantautunut Suomeen kaupallisella kärjellä, mikä ärsyttää monia. Halloweenin kotoinen serkku, sadonkorjuun kunniaksi vietetty kekri, on puolestaan pysynyt monille vielä outona ja hahmottomana.

Joulun ja juhannuksen välillä on pääsiäinen, mutta juhannuksesta jouluun on pitkä taival. Syksyssä on selvästikin juhla-aukko, jota on yritetty täyttää niin halloweenin kaltaisilla tuontitavaroilla kuin yhä aiemmaksi syksyyn valuvilla pikkujouluilla. Viime vuosina olen saanut olla mukana pohtimassa, olisiko kekristä jälleen kansanjuhlaksi. Talonpoikaiskulttuurisäätiön kekriprojektissa on kehitelty ja kokeiltu monien yhteistyökumppaneiden kanssa erilaisia konsepteja: kekrikemuja, kekrirokkia ja ravintoloiden kekrimenuita.

Lue loppuun →

Kulttuurimölinää kirjamessuilla

18.10.2013,
1

Kun Suomen ensimmäiset kirjamessut järjestettiin Turussa vuonna 1990, kirjallisuustoimittaja Juha K. Virkkunen oli paikalla ja äänitti. Kasetille tallentui muun muassa Kari J. Kettulan puheenvuoro messujen ideasta. Alkuun kyse oli kirjallisuusalan ammattilaisten messuista, joilta suuret kustantamot ja useimmat tähtikirjailijat puuttuivat. Uusi innovaatio oli, että messuilla voi paitsi plärätä kirjoja myös ostaa niitä!

Sitten ensimmäisten messujen on vettä virrannut Aurajoessakin. Tänä vuonna tuttu kirjallisuudentutkija oli ollut Turun kirjamessuilla haastattelemassa yhtä kirjailijaa ja sopinut tapaavansa toisen muuten vain. Haastattelu onnistui hyvin, mutta toiset treffit jäivät toteutumatta, kun messuahdistus iski. Oli tullut sellainen tunne, että kirjoja oli liikaa ja liian moni niistä vielä lukematta. Häly ja tungos kävivät sietämättömiksi ja oli päästävä ulos.

Lue loppuun →

Romantiikan lapsi aamujumpassa

15.10.2013,
Kommentoi

Blogissamme on aiemmin käsitelty vaellusta, vuorikiipeilyä ja luonnonpakkojen kohtaamista. Tuomas on teksteissään pohtinut historiallisia kerrostumia ihmisen itseymmärryksessä ja maailmankuvassa ja niiden seurauksia tavalle katsoa taidetta tai kohdata luonto.

Välillä, kun olen etsinyt omasta elämästä tarttumapintaa näille pohdinnoille, on mieli eksynyt arkisille poluille – ei edes tutun kansallispuiston jyrkkärinteisiin sienimetsiin, vaan arkiliikuntaan. Subliimin kokemukseen aamujumpassa.

Lue loppuun →

Ei hullumpaa perinnettä

10.10.2013,
Kommentoi

Maailman mielenterveyspäivänä 10.10. etsitään Helsingissäkin mielen hyvinvoinnin voimavaroja. Petteri Pietikäiseltä ilmestyi keväällä Hulluuden historia (Gaudeamus 2013), ja tänä viikonloppuna myös Tiedekeskus Heureka tulee hulluksi – ja kehottaa yleisöäkin tulemaan.

Voimavarojen etsintä, tai viimeistään niiden palautus, on tärkeintä mitä voimme itsellemme ja toisillemme tehdä. Omat sävynsä teemapäivä saa tässä maassa, jonka kansalliskirjailijakin eli vain syksystä jouluun.

Lue loppuun →

Arkiston eläin

4.10.2013,
Kommentoi

Maailman Eläinten päivän ja viikon (4.–10.10.) kunniaksi kartoitin hiukan tilannetta oman toimenkuvani kannalta. Aluksi katsoin, mitä eläinkeruita kansanrunousarkisto on olemassaolonsa aikana järjestänyt. Mainioissa Kansantieto-kyselyvihoissa olivat ainakin seuraavat aiheet jo vuosina 1936–1939:

Luonto puhuu, eläimet haastelevat, P-puuro ja käärmeen maito, Tulikettu ja Meren Musti, Linnut, Käärmeet eli madot, Hämähäkki, Metsän villit eläimet.

Lue loppuun →

Eihän meillä mitään olis jos ei myö säästettäis

1.10.2013,
Kommentoi

Näin tapasi isoäitini sanoa, piloillaan, mutta siitä huolimatta hän oli kova säästämään kaikkea. Säästämistä ja paikkaamista hän selitti elämänkokemuksellaan: sen perusteella huonoihin aikoihin varautuminen oli viisautta. Isoäidin jäljiltä aitassa ja vintissä oli rullakaupalla itse kudottuja mattoja, melkein käyttämättömiäkin astioita ja vaatteita, kaikkea mahdollista pahvilaatikoihin ja paperiin pakattuna.

Sodan elänyt sukupolvi oppi säästämään paitsi arvo- myös käyttöesineitä. Evakkotaipaleelle lähteneet perheet joutuivat jättämään jälkeensä rakennukset, huonekalut ja käyttöesineitä. Mukaan otettiin kuitenkin kaikki se omaisuus mikä pystyttiin kuljettamaan. Arvoesineiden, jos sellaisia oli, lisäksi käsitöinä tehtyjä tekstiilejä, ehkä joku huonekalu. Voisi kuvitella, että mukana tuodut esineet olivat kunniapaikalla, kun uutta kotia sodan jälkeen päästiin kalustamaan.

Lue loppuun →