Pääsinpäivänä eetterissä

Lukiovuosina 1970-luvulla kuulin tositapauksen lähipitäjän papista. Tämä oli jutellut kevättalvisena päivänä kylällä erään isäntämiehen kanssa. Kirkkoherra totesi isännälle vakavasti, että pian ovat taas edessä ne valvojaiset. Toinen nyökytteli ja tapaili: ”Niinpä niin, pääsiäinen…” Johon kirkkoherra: ”Ei ei, minä kyllä tarkoitin jääkiekon MM-kisoja.”

Jälkimmäiset valvojaiset ovat nykyään myöhemmin kuin jäiden lähtö, mutta edelleenkin kiekko- ja pääsiäistapahtumilla on paljon yhteistä. Molemmat ovat taattuja kevään merkkejä, vaikka niiden päivämäärät vaihtelevatkin vuosittain. Molemmat ovat omalla alallaan kauden huipentumia, ja niitä varten rakennetuissa pyhäköissä tarjoutuu mahdollisuus hartaudenharjoitukseen ja vapauttaviin ilon hetkiin. Mutta aina riittää keskustelua myös väkivallasta ja kärsimyksen ongelmasta.

Lue loppuun

Seurapiiristä kirjallisuuspiiriksi

”Mitäs jos luettaisiin kaikki se!” Tästä kommentista alkoi lahtelaisessa opettajainhuoneessa ystävystyneen joukon kirjapiiri runsaat kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen kirja oli Kata Kärkkäisen Jumalasta seuraava. Sitä on seurannut 24 muuta, pääosin kaunokirjallisuutta, enimmäkseen kotimaista.

Keväisissä taulunpyyhkiäisissä käyty satunnainen kirjallisuuskeskustelu johti siihen, että eri puolille Suomea hajaantunut seurapiiri on pitänyt yhtä. Kuluneiden vuosien aikana piiriin on syntynyt seitsemän lasta ja useimmat piiriläiset ovat vaihtaneet työpaikkaa. Keskustelut lahtelaisen kouluelämän kuohuista ovat vaihtuneet keskusteluiksi kaikesta mahdollisesta mitä kirjat ovat eteemme avanneet.

Lue loppuun

Sauna, suviseurat ja drag show

Muutamia vuosia sitten lähdin Minnesotaan Fulbright-stipendiaatiksi, suomen kielen ja kulttuurin lähettilääksi. Minnesotan yliopistossa on Yhdysvaltojen suurin suomen kielen opinto-ohjelma: opiskelijoita oli viitisenkymmentä kolmella eri vuosikurssilla.

Kielen opettajana olin aloittelija ja kulttuurin lähettiläänä oli paljon vaikeampaa kuin olin kuvitellut. En ollut etukäteen osannut edes ajatella asiaa – mitä kulttuuri on, mikä on kulttuuria minussa ja minua kulttuurissa.

Lue loppuun

Herrahissi

Mikä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on? Vuonna 1831 kaksitoista opetuslasta kokoontui ilman vapahtajaa. Aatteena oli jotakin sellaista, mistä myöhemmin on puhuttu kansallisuusaatteena tai nationalismina, romantiikkana. ”Stiftas ett sällskap!” Huudahdus ei ollut tavaton. Ylioppilaat ja intellektuellit olivat jo edellisen vuosisadan puolella perustaneet hyödyllisiä asioita ajaneita seuroja. Oli talousseuraa, lauantaiseuraa, pipliaseuraa ja muuta vastaavaa. Into oli yleiseurooppalaista.

Ahtaat ajat eivät toimintaa estäneet. Lupa kokoontumiseen saatiin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rehtorilta, nimeä varten luotiin suomen kieleen uudissana ’kirjallisuus’ ja jostakin saatiin hankittua kaappi kokousasiakirjojen ja muiden keräelmien säilyttämiseen. Pian julkaistiin jo kirjoja, ensin H. Zschokken teoksen suomennos Kultala ja sitten Kalevala.

Lue loppuun